DANIEL LEIJONIEN LUOLASSA

DANIEL LEIJONIEN LUOLASSA :  https://www.youtube.com/watch?v=j9-edJ2WRQc

OHDAKKEET VEHNÄPELLOSSA

Lutherin satuja ja opetuksia

 

Ohdakkeet vehnäpellossa

Kun katselette vehnäpeltoa, niin usein näette siinä kasvavan myös suuria ohdakkeita, jotka kohoavat korkeammalle kuin itse vehnä. Kun ohdakkeet seisovat siinä suorina ja niiden punertavat kukat ja vihreät lehdet loistavat auringonvalossa, niin saattavat ne monasti näyttää kauniimmalta kuin itse vehnäpelto. Vehnänkorrellahan ei ole erityisen kaunista ulkomuotoa eikä näköä. Siinä meidän rakas vehnäpeltomme seisoo vaalean kellahtavana ja ulkonäöltään vaatimattomana. Ihminen, joka ei tuntisi sen paremmin vehnää kuin ohdakettakaan, tekisi aivan väärät johtopäätökset. Kun hän näkisi ohdakkeiden kasvavan tuollaisessa hyvässä maassa korkeiksi ja reheviksi, tekevän koreita punaisia kukkia ja ruskeita siemennuppuja ja menestyvän kaikkialla tiheästi ympäröivän vehnän keskellä, joka näyttää kaikin voimin yrittävän tukahduttaa ohdakkeiden kasvun, kävisipä kuin kävisikin niin hassusti, että tuo ihminen luulisi ohdaketta hyötykasviksi ja vehnää hyödyttömäksi.

Ja kuitenkin, kuten me hyvin tiedämme, pahat ja piikkiset ohdakkeet eivät ole meille kenellekään iloksi ja hyödyksi. Jos niitä kosketamme, pistävät ne heti kättämme. Ohdakkeet ovat ja pysyvät ohdakkeina. Ei niille kannata mitään muuta tehdä kuin katkoa sirpillä, heittää kasaan ja polttaa koko roska. Vehnä jää herraksi pellolle ja korjataan ilolla talteen.

Niin emme me ihmisetkään kykene kaikkea pahaa itsestämme irrottamaan, usein nousee se yhä uudelleen ja uudelleen näkyviin pinnalle. Käy aivan kuin ohdakkeiden vehnäpellossa. Jos tahdottaisiin ne kokonaan hävittää, niin olisi ne revittävä maasta juurineen ja tarkoin katsottava, ettei edes juuren rihmaakaan jäisi maahan. Mutta jos näin tehtäisiin kasvavassa pellossa, silloin vahingoitettaisiin myös niitä, joita tahtoisimme suojella, tässä tapauksessa vehnää.

Meidän on myös pakko ihmiselämässäkin usein kärsiä vikojamme, mutta varottava etteivät ne valtaa meitä kokonaan ja pääse hallitsemaan meitä. Täysin puhtaaksi emme täällä maallisessa vaelluksessa itseämme koskaan saa, mutta viimeisenä päivänä tulee kyllä kaikki puhtaaksi. Silloin revitään ohdakkeet juurineen ja ne poltetaan iankaikkisessa tulessa.

JEESUKSEN IHMETEOT

 Jeesuksen Ihmeteot  :  https://www.youtube.com/watch?v=koNYXxhE2ck

LEIJONA JA MUUT ELÄIMET

Lutherin satuja ja opetuksia

Leijona ja muut eläimet

Leijona oli kutsunut joukon eläimiä luokseen luolaansa, jossa asui. Voi, voi, kuinka siinä luolassa oli paha haju, oikea inhottava löyhkä.

Kun leijona kysyi sudelta millaiselta tämä hänen hovimajansa nyt oikein näytti, susi vastasi: - Täällähän on surkean kamala haju! Silloinpa leijona suuttui ja repi suden kappaleiksi.

Leijona tiedusteli nyt samaa asiaa aasilta, joka poloinen oli varsin häkeltynyt äskeisestä suden julmasta kuolemasta. Peloissaan aasi liehakoi ja sai sanotuksi: Armollinen kuningas, täällä on oikein hyvä ja miellyttävä tuoksu.

Nyt tuli ketun vuoro, jolta leijona kysyi, miltä täällä luolassa näytti ja oliko täällä mitään pahoja hajuja. Kettuhan on aina viisas ja viekas ja niinpä se kerkeästi vastasikin: - Voi, voi, kun olen saanut niin ankaran nuhan, etten tunne minkäänlaista hajua, en hyvää enkä pahaa. Kettu toisten vahingosta viisastuneena tahtoi pitää suunsa kiinni asiasta.

JOULU EVANKELIUMI 2019

 

2019 Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: “Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.


Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajan, Siunausta ja Rauhaa, teidän kaikkien Jouluaikaan!

LUUTA

Lutherin satuja ja opetuksia

Luuta

Viisas mies, jolla oli kolme poikaa, makasi kuolinvuoteellaan. Hän osoitti pojilleen luutaa ja käski heidän murtaa sen kahtia.

Pojat yrittivät, mutta eihän siitä mitään tullut. Paksu varpuluuta pysyi tukevana ja ehjänä, vääntelipä tai taivuttelipa sitä mihin tahansa. Kun he eivät luudalle näin voineet mitään, he keksivät viimein toisen keinon. He hajottivat luudan ja taittoivat varvun kerrallaan ja niin saivat siis luudan murretuksi kahtia.

Nyt isä sanoi pojilleen: Niin kuin tuo luuta koossa ollessaan kesti hyvin teidän murtamisyrityksenne, niin kestätte tekin, jos pysytte yhdessä, sovitte keskenänne ja autatte toinen toistanne. Silloin ei teille tapahdu mitään pahaa. Mutta jos eroatte ja luovutte toisistanne, niin hyvinkin helposti voitte joutua turmioon. Sovulla voidaan vähäinenkin omaisuus säilyttää ja sitä lisätä, mutta riidasta aiheutuvat suuretkin menetykset.

Opetus:

Kolminkertaista nuoraa ei katkaista yhtä helposti kuin kaksinkertaista.

LAMMAS

Lutherin satuja ja opetuksia

Lammas

Lammas turvautuu paimeneensa, se tietää saavansa siltä apua ja suojelusta. Lammas tuntee ja tietää olevansa heikko ja yksinkertainen eläin, joka ei selviä omin voimin, ei löydä oikeata tietä eikä kykene suojelemaan itseään vaaroilta ja onnettomuuksilta. Siksi se turvautuu luottavaisesti paimeneensa. Lammas on luonnostaan jo arka, pelkääväinen ja helposti eksyvä; jos se joutuu vähänkin kauemmaksi paimenestaan, niin ei se löydä takaisin, vaan päin vastoin hätäännyksissään juoksee yhä kauemmaksi. Jos se sitten eksyksissä joutuu toiseen lammaslaumaan, niin ei se mitään auta, sillä lammas ei tunne vieraan paimenen ääntä ja pakenee pois, juosten sitten harhaannuksissa, kunnes susi tai joku muu peto sen raatelee tai muu onnettomuus sen tuhoaa.

Lampaalla on kaikessa heikkoudessaan se hyvä ja voimakas ominaisuus, että se uskollisesti kiintyy paimeneensa, turvautuu sen apuun ja suojelukseen ja seuraa paimenta. Jos lammas saa olla paimenensa suojassa, niin se ei muuta haluakaan. Silloin se ei pelkää, se on rauhallinen ja tyytyväinen eikä siltä silloin mitään puutu. Lampaalla on myös se hyvä ja merkittävä avu, että se tuntee tarkoin oman paimenensa äänen, seuraa sitä eikä anna minkään muun vieraan äänen houkutella itseään muualle, vaikka sitä kuinka ja millä tavoin koetettaisiin houkutella oman paimenen suojasta.

Kun lampaat näin luottavaisesti turvautuvat paimeneensa, niin hyvän paimenen velvollisuus onkin, ei ainoastaan huolehtia lampaittensa ravinnosta, vaan kaikesta siitä, että kaitsettavilla on hyvä ja turvallinen olla ja ettei niille mitään pahaa tapahdu.

Paimenen on tarkoin varottava, ettei hänen laumastaan yksikään lammas häviä; jos joku eksyy, niin on paimenen kiiruusti haettava se takaisin. Nuoria karitsoita on kohdeltava ja hoidettava rakkaudella ja ymmärtämyksellä, suojeltava ja hoidettava niin, että niistä tulee terveitä ja vahvoja.

Joka ymmärtää Raamatun vertauksen paimenesta ja lampaasta, sille tämä vertaus on ihanaa ja turvallista kuultavaa ja luettavaa.

Me ihmispoloiset olemme lampaita ja Herramme Jeesus Kristus on meidän hyvä ja uskollinen paimenemme.