KOIRA VEDESSÄ

Lutherin satuja ja opetuksia

Koira vedessä

Ahneus                  

Koira ui joen poikki lihakappale suussaan. Äkkiä se huomasi vedenpinnassa suussaan olevan lihakappaleen kuvajaisen, luuli sitäkin lihaksi ja iski hanakasti siihen hampaansa. Mutta avatessaan suunsa kadotti hän siinä samassa lihakimpaleensakin, jonka vesi vei mennessään.

Näin hävisivät sekä oikea lihakappale että sen kuvajainen.

Mitä edellisestä opimme?

 

Oppikaa tyytymään siihen, mitä Jumala antaa. Joka väheksyy vähää, hän ei suurtakaan saa. Joka havittelee liikoja, hän ei lopulta saa mitään. Moni kadottaa varman epävarman tähden.

KAKSI KOIRAA

Lutherin satuja ja opetuksia

Kaksi koiraa

Pentuja odottava naaraskoira pyysi nöyrästi uroskoiralta, että tämä luovuttaisi koppinsa hänen käyttöönsä siksi aikaa kunnes pennut syntyvät ja hiukan varttuvat ja voimistuvat. Mielellään uroskoira tähän suostuikin ja niin muutti luvan saanut tuohon koppiin.

Pennut syntyivät ja kun ne olivat kasvaneet riittävän vahvoiksi, pyysi koppinsa luovuttanut koira asuntoaan jälleen omaan käyttöönsä. Mutta toinenpa ei antanut eikä lähtenyt mihinkään. Silloin kopin omistajakoira uhkasi tuota röyhkeää vuokralaistaan ja käski tämän viipymättä lähteä. Tämä ei kuitenkaan ollut uhkauksista tietääkseenkään ja tuumi vain: - Jos olet vihainen ja haluat meidät täältä pois, niin tule ja pure.

 

 

Mitä edellisestä opimme?

 

Kun sammakko paisuu, niin se ei tunne itsellään olevan mitään rajoja. Ei ole myöskään helppo päästä pahasta erilleen, kun se on kerran meissä vallan saanut. Paholainen on sievä ja mielevä, kun sitä pyydetään vieraaksi, mutta sittenpä ei siitä helpolla eroon päästäkään.

---

KUKKO JA KETTU

Lutherin satuja ja opetuksia

Kukko ja kettu

Kukko istui korkealla aidalla. Sattui siihen tulemaan kettu viekastelijakin ja sanoi kukolle: - Tule pois sieltä aidalta. Etkös tiedä, että yleinen ja yhteinen maan rauha on julistettu. Nyt on kaikkinainen eripuraisuus, kilvoittelu ja ilkeämielisyys niin ihmisten kuin eläintenkin kesken ikuisiksi ajoiksi poistettu ja kaikki asiat sovittu.

Mutta kukkopa ei ollut noin vain narrattavissa, vaan se sanoi ketulle: - Olkoon vain tuollainen yhteinen maan rauha julistettu ja kaikki eripuraisuudet sovittu, mutta minun luokseni eivät tuollaiset sanomat ole vielä tulleet. Siihen saakka tahdon minä elää entiseen tapaan niin kuin esi-isänikin ovat tehneet, ja olla kaikkia teitä kettuja ja koko teidän sukukuntaanne vastaan.

Kaikkia henkiä älköön uskottako! Jos tuo tarinamme kukko olisi uskonut viekkaan ketun puheisiin ja hypännyt aidalta maahan, niin kettu olisi sen siinä silmänräpäyksessä repinyt kuoliaaksi. Mutta kukko ei uskonut ja siksipä se saikin kaikessa rauhassa istua ja kuunnella ketun valheita.

---

KETTU JA KORPPI

Lutherin satuja ja opetuksia

 

Kettu ja korppi

Korppi oli jostakin varastanut juuston ja istui nyt korkealla puussa aikoen siellä rauhassa nautiskella herkustaan. Silloinpa tulikin kettu siihen puun juurelle ja sanoi:

- Oi, sinä korppi! En ole koskaan eläissäni nähnyt kaunishöyhenisempää ja koreampaa lintua kuin sinä olet. Jos sinun äänesi olisi vielä yhtä kaunis kuin ulkomuotosi, niin sinut olisi ilman muuta kruunattava kaikkien lintujen kuninkaaksi.

Tällainen ylistys ja kehuminen miellytti korppia ja hän päätti antaa ketun kuulla kaunista ääntään. Mutta kun hän avasi nokkansa, tapahtui kauhea vahinko: juusto putosi maahan. Kettu oli tapansa mukaan vikkelä, sieppasi juuston, söi sen herkutellen ja nauroi tyhmälle korpille.

 

Opetus:

Varo itseäsi, jos joudut samanlaiseen asemaan kuin korppi ketun tätä kehuessa. Karta ja varo liehakoivia ihmisiä, heistä et saa muuta kuin pettymystä ja harmia.

TAIVAANPORTTI RUNO

  TAIVAANPORTTI RUNO

On tumma syksypäivä, taivaalla pilviä itätuuli ajelee ja akkunalla avaranpirtin pieni tyttö niitä katselee.
Hän ajattelee : siellä korkealla on ihme valtakunta taivahan, on siellä kultalinnat Jumalalla ja kylät punaisia purppuran.
On siellä aina kesä, aina helää ihanat tuulet, aina kukkii maa ja kaikkien on siellä hyvä olla. Ei koskaan sotaa kauheaa.
Hän muistaa isää, siellä isäkulta kai jossain yksin kulkee kuokkineen. Yön kylmän punertaessa kylmää tulta, hän läksi taipale…elta taivaaseen. Näin ajattelee pieni tyttö, siinä pilvien vaellusta katsellen ja katso : pilviin syntyy aukko korkealla sen takaa tulvii hohto kultainen ja kauas minnekkä ei katse yllä sen takaa pilvimaita polku vie ja tyttö riemastuu, hän tietää kyllä se taivaanportti on ja taivaan tie.
Hän aprikoitsee ken mahtuu siitä sisään kulkemaan, hän mahtuu, talon mirri, vahti vaivoin, mutta äiti! ah äiti ei mahdukkaan ja sydän hädästä käy kipeäksi, lapsi kuiskaa rukouksen itkevän : Jumala, muuta äiti pienemmäksi, ei taivaanportista voi käydä hän.

Sen kuulee äiti ihmetellen kysyy syytä pyyntöön tään. Ja lapsi kertoo äidin rintaa vasten painaen kyyneleisen poskipään.
Niin rakkain sanoo äiti, pieni varmaan on äidin käydä taivaanportti tää, mutta Luoja ehkä rukouksen on kuullu ja äidin pienentää. Hän suokoon mulle uskon mi on sulla, et ymmärtäisin sinunlaillas sen, ei taivaanportti pienemmäksi voi tulla, pienemmäksi tultava on ihmisen.