KETTU JA KORPPI

Lutherin satuja ja opetuksia

 

Kettu ja korppi

Korppi oli jostakin varastanut juuston ja istui nyt korkealla puussa aikoen siellä rauhassa nautiskella herkustaan. Silloinpa tulikin kettu siihen puun juurelle ja sanoi:

- Oi, sinä korppi! En ole koskaan eläissäni nähnyt kaunishöyhenisempää ja koreampaa lintua kuin sinä olet. Jos sinun äänesi olisi vielä yhtä kaunis kuin ulkomuotosi, niin sinut olisi ilman muuta kruunattava kaikkien lintujen kuninkaaksi.

Tällainen ylistys ja kehuminen miellytti korppia ja hän päätti antaa ketun kuulla kaunista ääntään. Mutta kun hän avasi nokkansa, tapahtui kauhea vahinko: juusto putosi maahan. Kettu oli tapansa mukaan vikkelä, sieppasi juuston, söi sen herkutellen ja nauroi tyhmälle korpille.

 

Opetus:

Varo itseäsi, jos joudut samanlaiseen asemaan kuin korppi ketun tätä kehuessa. Karta ja varo liehakoivia ihmisiä, heistä et saa muuta kuin pettymystä ja harmia.

TAIVAANPORTTI RUNO

TAIVAANPORTTI RUNO

On tumma syksypäivä, taivaalla pilviä itätuuli ajelee ja akkunalla avaranpirtin pieni tyttö niitä katselee.
Hän ajattelee : siellä korkealla on ihme valtakunta taivahan, on siellä kultalinnat Jumalalla ja kylät punaisia purppuran.
On siellä aina kesä, aina helää ihanat tuulet, aina kukkii maa ja kaikkien on siellä hyvä olla. Ei koskaan sotaa kauheaa.
Hän muistaa isää, siellä isäkulta kai jossain yksin kulkee kuokkineen. Yön kylmän punertaessa kylmää tulta, hän läksi taipale…elta taivaaseen. Näin ajattelee pieni tyttö, siinä pilvien vaellusta katsellen ja katso : pilviin syntyy aukko korkealla sen takaa tulvii hohto kultainen ja kauas minnekkä ei katse yllä sen takaa pilvimaita polku vie ja tyttö riemastuu, hän tietää kyllä se taivaanportti on ja taivaan tie.
Hän aprikoitsee ken mahtuu siitä sisään kulkemaan, hän mahtuu, talon mirri, vahti vaivoin, mutta äiti! ah äiti ei mahdukkaan ja sydän hädästä käy kipeäksi, lapsi kuiskaa rukouksen itkevän : Jumala, muuta äiti pienemmäksi, ei taivaanportista voi käydä hän.

Sen kuulee äiti ihmetellen kysyy syytä pyyntöön tään. Ja lapsi kertoo äidin rintaa vasten painaen kyyneleisen poskipään.
Niin rakkain sanoo äiti, pieni varmaan on äidin käydä taivaanportti tää, mutta Luoja ehkä rukouksen on kuullu ja äidin pienentää. Hän suokoon mulle uskon mi on sulla, et ymmärtäisin sinunlaillas sen, ei taivaanportti pienemmäksi voi tulla, pienemmäksi tultava on ihmisen.

TALONPOIKA, JOKA EI TYYTYNYT ILMOIHIN

Lutherin satuja ja opetuksia

Talonpoika, joka ei tyytynyt ilmoihin

Olipa kerran talonpoika, joka kesät talvet nurisi ilmoista. Niinpä hän alituiseen tyytymättömänä Jumalan säätämiin ilmoihin rukoili, että Jumala sallisi ja antaisi hänelle kyvyn itse hoitaa ilmat ja säät mielensä mukaan. Ja Jumala antoi näin tapahtua.

Nyt antoi talonpoika mielensä mukaan sataa lunta ja vettä, samoin aurinko paistoi hänen toiveensa mukaan. Lämmin auringonpaiste tuntui kaikkein suloisimmalta ja silloin kun maa ja kasvullisuus tarvitsivat kosteutta, antoi talonpoika sataa. Niinpä vallitsikin hänen vainiollaan alituinen lämmin aurinkoinen sää ja riittävä, piristävä kosteus. Talonpoika arveli, ettei koskaan oltu vielä koettu ja nähty niin ihanaa säätä, kuin hän oli tuoksi kesäksi järjestänyt.

Mutta viljan leikkuuaikana tuli surkea pettymys. Olki oli kasvanut hyvin, mutta tähkissä ei ollut jyviä. Talonpoika oli ilmoja säätäessään kokonaan unohtanut tuulen, jota ilman ei tähkäänkään tule jyviä.

Näin käy jokaiselle, joka yrittää mestaroida Jumalan töitä.

 

 

KAKSI HIIRTÄ

Lutherin satuja ja opetuksia

 

 

Kaksi hiirtä

Kaupunkihiiri lähti kerran retkeilemään ja tuli maaseudulle maahiiren luokse vieraisille. Tämä kestitti vierastaan parhaimman kykynsä mukaan ja tarjosi jyviä, pähkinöitä, tammenterhoja ja muita maaseudun ja luonnon antimia.

Mutta kopea kaupunkilainen tuumi halveksivasti: Sinä olet köyhä hiiri, miksi haluat elää täällä puutteessa ja yksinkertaisesti. Lähde mukanani kaupunkiin, minä kyllä hankin sinulle ja itselleni kaikenlaisia herkkuja.

Niinpä tuo maalaisserkku seurasi kaupunkilaisvierastaan tämän komeaan ja kauniiseen kaupunkiasuntoon. Saman tien painuttiin heti kellareihin, joissa oli yltäkylläisesti leipää, lihaa, läskiä, makkaraa, juustoa ja muita herkkuja. Kaupunkihiiri kehotteli vierastaan syömään mielin määrin ja kehaisi siinä samassa: Tällaista ruokaa minulla on joka päivä, eikä se lopu koskaan.

Siinä samassa tuli talon renki kellariin kolistellen avaimia kellarin ovessa. Tietenkin hiiret pelästyneinä juoksivat tiehensä. Kaupunkihiiri tunsi paikat ja löysi pian oman kolonsa, mutta maahiiripä ei hätäännyksissään tiennyt, mihin olisi piilottautunut ja juoksenteli hädissään seinää ylös ja toista alas ja joka hetki oli vaara tarjona henkensä menettämiseen. Vihdoin renki lähti kellarista ja hiiret pääsivät rauhaan. Kaupunkihiiri virkkoi: Nyt ei ole taas mitään hätää, jatkakaamme herkuttelua ja voikaamme hyvin.

Tähänpä vastasi silloin maahiiri: Helppohan sinun on noin sanoa, kun tiesit ja helposti löysit oman piilopaikkasi, mutta minä olin vähällä menettää henkeni. Sanon sinulle suoraan, että ole sinä vain rikas kaupunkilainen ja syö makkaraa sekä läskiä. Minä haluan kuitenkin yhä olla köyhä pieni maahiiri ja syödä tammenterhojani. Sinä täällä kaupungissa et ole silmänräpäystäkään vapaa rengeistä, kissoista ja monenlaisista satimista ja kaikki talon asukkaat vihaavat sinua, mutta minä olen kaikista näistä vaaroista vapaa omassa pienessä ja köyhässä majassani.

 

Opetus:

Suurissa vesissä saadaan kyllä suuria kaloja, mutta pienissä vesissä hyviä pikku kaloja; rikkaalla on kylliksi kadehtijoita, murhetta ja muuta harmia.

HEVONEN JA AJAJA

Lutherin satuja ja opetuksia

Hevonen ja ajaja

 

Hevosen, vaikka se onkin ajajaansa paljon voimakkaampi ja väkevämpi, on kuitenkin toteltava häntä. Kun näin tapahtuu, kulkevat rattaat tai hevosten vetämät vaunut hyvin. Tällaisessa matkanteossa on ajajalla suurempi vastuu kuin hevosilla, sillä hän tuntee tiet ja tietää matkan päämäärän ja niin päästään onnellisesti perille.

Jos hevoset eivät halua totella ajajaansa, vaan juoksevat mihin mieleen juolahtaa kivien ja kantojen yli, särkyvät vaunut ja valjaat, hevoset loukkaavat itsensä, samoin ajaja ja matkustajat, ja koko matka on pilalla.

Samoin on täällä maailmassa meidän elämässämme. Jos nuoret olisivat vanhoille kuuliaisia ja ottaisivat opiksi annetut neuvot, niin sellaisten nuorten kävisi hyvin ja he menestyisivät. Jos nuoriso taas vain kerskailee omilla voimillaan, ei hillitse itseään ja harkitse tekojaan, niin kaikki menee vikaan ja nurin. Ei tässä maailmassa menestytä, jos pikapäissään hyökkäillään sinne ja tänne ja siinä tohinassa pääkin lyödään seinään. Ei sellainen meno hyvin pääty.

Siellä missä nuoriso olisi viisas ja vanhuus väkevä, siellä ei kyettäisi onnellisuutta edes kullalla punnitsemaan!

LENTÄVÄT HANHET

Lutherin satuja ja opetuksia

Lentävät hanhet

 

Haukan iskiessä hanhilaumaan yrittävät hanhet lentämällä pakoon, vaikka ne onnistuisivat paljon paremmin tässä yrityksessään, jos juoksujalkaa maata pitkin pakenisivat ahdistajaansa. Kun taas susi lähestyy hanhilaumaa, niin hanhet yrittävät kiiruusti juoksemalla pakoon, vaikka nyt olisi tietenkin viisainta lentää. Eihän susi kykene lentämään, eikä haukka juoksemaan.

Näin tekevät ihmisetkin. Kun paha omatunto alkaa soimata ja painaa, niin ollaan levottomia ja juostaan sinne tänne ikään kuin päästäksemme pakoon. Vihdoin otetaan avuksi omat hyvät työt ja koetetaan niillä rauhoittaa omaatuntoa. Se on kuitenkin yhtä turhaa ja tarpeetonta kuin hanhien juoksu suden kanssa. Ainoa keinomme omantunnon rauhan saavuttamiseen on Jumalan sanan kuuleminen, vastaanottaminen ja uskominen.

AURINKO

Lutherin satuja ja opetuksia

Aurinko

 

Auringon säteet ovat lähellä sinua. Ne lankeavat kasvoillesi, lämmittävät ja polttavat sinua niin, että todella sen tunnet.

Et kuitenkaan voi nähdä auringon säteitä, vielä vähemmän vangita niitä, vaikka koko ikäsi sitä yrittäisit. Voit kyllä estää niitä paistamasta ikkunasta, mutta yritäpä ottaa auringon säde kiinni! Siihen sinä et kykene.

Myös Jumalan käsi on kaikkialla, mutta näkymättömänä ja käsittämättömänä ja yläpuolella kaiken olevaisen. Jumala on vapaa, ei sidottu mihinkään paikkaan vaan yhtä aikaa kaikkialla.

Kas, kun aurinko paistaa suuren meren pinnalle, silloin ei tietenkään ole muuta kuin yksi ainoa auringon kuva vedessä, koska ei ole muuta kuin yksi aurinko.

Kuitenkin saman meren rannalla sadat ja tuhannet ihmiset näkevät merenpinnassa saman auringon kuvan juuri omalla kohdallaan eikä tuumaakaan sivummalla. Ja jos lähtee kävelemään pitkin meren rantaa, kuva kulkee mukana ja näkyy aina juuri katsojan kohdalla.

Näin on Jumalakin läsnä kaikkialla. Vaikka tuhannet silmät eri paikoista hänet näkevät, niin ne näkevät saman Jumalan.