TAIVAANPORTTI RUNO
On tumma syksypäivä, taivaalla pilviä itätuuli ajelee ja akkunalla avaranpirtin pieni tyttö niitä katselee.
Hän ajattelee : siellä korkealla on ihme valtakunta taivahan, on siellä kultalinnat Jumalalla ja kylät punaisia purppuran.
On siellä aina kesä, aina helää ihanat tuulet, aina kukkii maa ja kaikkien on siellä hyvä olla. Ei koskaan sotaa kauheaa.
Hän muistaa isää, siellä isäkulta kai jossain yksin kulkee kuokkineen. Yön kylmän punertaessa kylmää tulta, hän läksi taipale…elta taivaaseen. Näin ajattelee pieni tyttö, siinä pilvien vaellusta katsellen ja katso : pilviin syntyy aukko korkealla sen takaa tulvii hohto kultainen ja kauas minnekkä ei katse yllä sen takaa pilvimaita polku vie ja tyttö riemastuu, hän tietää kyllä se taivaanportti on ja taivaan tie.
Hän aprikoitsee ken mahtuu siitä sisään kulkemaan, hän mahtuu, talon mirri, vahti vaivoin, mutta äiti! ah äiti ei mahdukkaan ja sydän hädästä käy kipeäksi, lapsi kuiskaa rukouksen itkevän : Jumala, muuta äiti pienemmäksi, ei taivaanportista voi käydä hän.
Sen kuulee äiti ihmetellen kysyy syytä pyyntöön tään. Ja lapsi kertoo äidin rintaa vasten painaen kyyneleisen poskipään.
Niin rakkain sanoo äiti, pieni varmaan on äidin käydä taivaanportti tää, mutta Luoja ehkä rukouksen on kuullu ja äidin pienentää. Hän suokoon mulle uskon mi on sulla, et ymmärtäisin sinunlaillas sen, ei taivaanportti pienemmäksi voi tulla, pienemmäksi tultava on ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.