JOULU EVANKELIUMI 2019

 

2019 Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: “Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.


Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajan, Siunausta ja Rauhaa, teidän kaikkien Jouluaikaan!

LUUTA

Lutherin satuja ja opetuksia

Luuta

Viisas mies, jolla oli kolme poikaa, makasi kuolinvuoteellaan. Hän osoitti pojilleen luutaa ja käski heidän murtaa sen kahtia.

Pojat yrittivät, mutta eihän siitä mitään tullut. Paksu varpuluuta pysyi tukevana ja ehjänä, vääntelipä tai taivuttelipa sitä mihin tahansa. Kun he eivät luudalle näin voineet mitään, he keksivät viimein toisen keinon. He hajottivat luudan ja taittoivat varvun kerrallaan ja niin saivat siis luudan murretuksi kahtia.

Nyt isä sanoi pojilleen: Niin kuin tuo luuta koossa ollessaan kesti hyvin teidän murtamisyrityksenne, niin kestätte tekin, jos pysytte yhdessä, sovitte keskenänne ja autatte toinen toistanne. Silloin ei teille tapahdu mitään pahaa. Mutta jos eroatte ja luovutte toisistanne, niin hyvinkin helposti voitte joutua turmioon. Sovulla voidaan vähäinenkin omaisuus säilyttää ja sitä lisätä, mutta riidasta aiheutuvat suuretkin menetykset.

Opetus:

Kolminkertaista nuoraa ei katkaista yhtä helposti kuin kaksinkertaista.

LAMMAS

Lutherin satuja ja opetuksia

Lammas

Lammas turvautuu paimeneensa, se tietää saavansa siltä apua ja suojelusta. Lammas tuntee ja tietää olevansa heikko ja yksinkertainen eläin, joka ei selviä omin voimin, ei löydä oikeata tietä eikä kykene suojelemaan itseään vaaroilta ja onnettomuuksilta. Siksi se turvautuu luottavaisesti paimeneensa. Lammas on luonnostaan jo arka, pelkääväinen ja helposti eksyvä; jos se joutuu vähänkin kauemmaksi paimenestaan, niin ei se löydä takaisin, vaan päin vastoin hätäännyksissään juoksee yhä kauemmaksi. Jos se sitten eksyksissä joutuu toiseen lammaslaumaan, niin ei se mitään auta, sillä lammas ei tunne vieraan paimenen ääntä ja pakenee pois, juosten sitten harhaannuksissa, kunnes susi tai joku muu peto sen raatelee tai muu onnettomuus sen tuhoaa.

Lampaalla on kaikessa heikkoudessaan se hyvä ja voimakas ominaisuus, että se uskollisesti kiintyy paimeneensa, turvautuu sen apuun ja suojelukseen ja seuraa paimenta. Jos lammas saa olla paimenensa suojassa, niin se ei muuta haluakaan. Silloin se ei pelkää, se on rauhallinen ja tyytyväinen eikä siltä silloin mitään puutu. Lampaalla on myös se hyvä ja merkittävä avu, että se tuntee tarkoin oman paimenensa äänen, seuraa sitä eikä anna minkään muun vieraan äänen houkutella itseään muualle, vaikka sitä kuinka ja millä tavoin koetettaisiin houkutella oman paimenen suojasta.

Kun lampaat näin luottavaisesti turvautuvat paimeneensa, niin hyvän paimenen velvollisuus onkin, ei ainoastaan huolehtia lampaittensa ravinnosta, vaan kaikesta siitä, että kaitsettavilla on hyvä ja turvallinen olla ja ettei niille mitään pahaa tapahdu.

Paimenen on tarkoin varottava, ettei hänen laumastaan yksikään lammas häviä; jos joku eksyy, niin on paimenen kiiruusti haettava se takaisin. Nuoria karitsoita on kohdeltava ja hoidettava rakkaudella ja ymmärtämyksellä, suojeltava ja hoidettava niin, että niistä tulee terveitä ja vahvoja.

Joka ymmärtää Raamatun vertauksen paimenesta ja lampaasta, sille tämä vertaus on ihanaa ja turvallista kuultavaa ja luettavaa.

Me ihmispoloiset olemme lampaita ja Herramme Jeesus Kristus on meidän hyvä ja uskollinen paimenemme.

KURKI JA SUSI

Lutherin satuja ja opetuksia

 

Kurki ja susi

Kun susi kerran oikein ahnaasti söi saaliikseen saamaansa lammasta, tarttui lampaanluu poikittain suden kurkkuun, eikä lähtenyt millään siitä pois. Sudella oli kova tuska ja hätä ja niinpä se lupasi suuren palkinnon ja hyvän lahjan sille, joka auttaisi hädässä ja saisi luun pois hänen kidastaan.

Niinpä siihen sitten tuli kurki ja sai kuin saikin nokallaan luun irti ja ulos. Susi oli pelastunut tukalasta tilanteesta.

Nyt kurki tietenkin pyysi luvattua palkintoa, mutta sai kuulla vastaukseksi:

- Vai tahdot vielä palkintoa. Ole iloinen, etten purrut kaulaasi poikki. Sinun pitäisi oikeastaan antaa minulle jotain palkkioksi siitä, että pääsit hengissä kidastani.

 

Mitä edellisestä opimme?

 

Joka haluaa ihmisiä palvella tässä maailmassa, hänen on valmistauduttava kiittämättömyyteen, sillä yleensä tämä maailma palkitsee vain kiittämättömyydellä. Niinpä sanotaankin, että jos vapautat jonkun hirsipuusta, niin tuo vapautettu auttaa kyllä sinut mielellään hirsipuuhun.

KUKKO JA HELMI

Lutherin satuja ja opetuksia

Kukko ja helmi

 

Tyhmyys

Kukko kaivoi tunkiolla ja löysi kalliin helmen. Nähdessään helmen tuossa kaiken roskan ja lian seassa kukko tuumi: "Kas vain, kallis ja kaunis helmi, surkeassa paikassapa sinä täällä makaat! Jos kauppias sinut löytäisi, hän ihastuisi suuresti ja sinä pääsisit suureen arvoon ja loistoon. Minulle sinä et ole kuitenkaan miksikään hyödyksi, sillä mieluummin minä otan jyvän tai toukan ja annan kauneimmankin helmen olla paikallaan. Siispä makaa siinä missä makaat, kaunis helmiseni."

 

 Mitä edellisestä opimme?

Paljonkin, mutta esimerkiksi sen, että on suuri joukko kovaluontoisia ja typeriä ihmisiä, joille leipä on kaikki kaikessa ja jotka eivät anna mitään arvoa hengen elämälle, viisaille neuvoille ja opetuksille. Sellaiset ihmiset eivät anna mitään arvoa tällekään kirjalle ja sen sisältämälle viisaudelle.

NYT SYTYTÄMME KYNTTILÄN

Siunattua Adventin aikaa kaikille! Tee Jeesus Joulun ihme! Tule!



Adventti
On alkanut aika adventin nyt,
ja kynttilä yksi on syttynyt.
On syttynyt kaksi kynttilää nyt,
ja valo on meille lisääntynyt.
On valoa aina vaan enemmän,
jo sytytän kolmannen kynttilän.
Nyt sytyttää neljännen kynttilän saa,
on joulu jo tullut, riemuitsee maa.


Nyt sytytämme kynttilän : https://www.youtube.com/watch?v=-vBoBDFQ23M

Jokaisella adventilla on myös oma merkityksensä:

1. adventtisunnuntai

Jeesus sanoo olevansa maailman valo. Siksi sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä ja aletaan odottaa tätä maailman valoa. Ensimmäinen kynttilä tuo pilkahduksen, mistä valo alkaa lisääntyä.

Sanotaan, että "kuningas (eli Jeesus) tulee nöyränä". Tällä viitataan siihen, että kansa odottaa maallista kuningasta, mutta kuningas onkin nöyrä ja lempeä, joka ei käytä maallista valtaa.

2. adventtisunnuntai

Enää ei puhuta nöyrästä kuninkaasta, vaan kerrotaan, että kuningas tulee kunniassa. Tällä viitataan siihen, että Jeesus tulee maailman viimeisenä päivänä maan päälle. Silloin hän tulee kaikessa kunniassaan ja kirkkaudessaan, ei enää pienenä seimen lapsena.

3. adventtisunnuntai

Teemana on "tehkää tie kuninkaalle". Tässä kohtaa mietitään, miten ihminen voi tehdä omaan sieluunsa ja sydämeensä tietä Jumalalle. Mitä asioita voi raivata pois tieltä? Historiallisen aikakäsityksen rinnalla kulkee ajatus, että Jumala tulee ihmisten luokse joka päivä.

4. adventtisunnuntai

Viimeinen adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Maria-äidille, jonka odotukseen seurakunta liittyy. Tämä on odotuksen tiivistymä.

KOIRA VEDESSÄ

Lutherin satuja ja opetuksia

Koira vedessä

Ahneus                  

Koira ui joen poikki lihakappale suussaan. Äkkiä se huomasi vedenpinnassa suussaan olevan lihakappaleen kuvajaisen, luuli sitäkin lihaksi ja iski hanakasti siihen hampaansa. Mutta avatessaan suunsa kadotti hän siinä samassa lihakimpaleensakin, jonka vesi vei mennessään.

Näin hävisivät sekä oikea lihakappale että sen kuvajainen.

Mitä edellisestä opimme?

 

Oppikaa tyytymään siihen, mitä Jumala antaa. Joka väheksyy vähää, hän ei suurtakaan saa. Joka havittelee liikoja, hän ei lopulta saa mitään. Moni kadottaa varman epävarman tähden.

KAKSI KOIRAA

Lutherin satuja ja opetuksia

Kaksi koiraa

Pentuja odottava naaraskoira pyysi nöyrästi uroskoiralta, että tämä luovuttaisi koppinsa hänen käyttöönsä siksi aikaa kunnes pennut syntyvät ja hiukan varttuvat ja voimistuvat. Mielellään uroskoira tähän suostuikin ja niin muutti luvan saanut tuohon koppiin.

Pennut syntyivät ja kun ne olivat kasvaneet riittävän vahvoiksi, pyysi koppinsa luovuttanut koira asuntoaan jälleen omaan käyttöönsä. Mutta toinenpa ei antanut eikä lähtenyt mihinkään. Silloin kopin omistajakoira uhkasi tuota röyhkeää vuokralaistaan ja käski tämän viipymättä lähteä. Tämä ei kuitenkaan ollut uhkauksista tietääkseenkään ja tuumi vain: - Jos olet vihainen ja haluat meidät täältä pois, niin tule ja pure.

 

 

Mitä edellisestä opimme?

 

Kun sammakko paisuu, niin se ei tunne itsellään olevan mitään rajoja. Ei ole myöskään helppo päästä pahasta erilleen, kun se on kerran meissä vallan saanut. Paholainen on sievä ja mielevä, kun sitä pyydetään vieraaksi, mutta sittenpä ei siitä helpolla eroon päästäkään.

---

KUKKO JA KETTU

Lutherin satuja ja opetuksia

Kukko ja kettu

Kukko istui korkealla aidalla. Sattui siihen tulemaan kettu viekastelijakin ja sanoi kukolle: - Tule pois sieltä aidalta. Etkös tiedä, että yleinen ja yhteinen maan rauha on julistettu. Nyt on kaikkinainen eripuraisuus, kilvoittelu ja ilkeämielisyys niin ihmisten kuin eläintenkin kesken ikuisiksi ajoiksi poistettu ja kaikki asiat sovittu.

Mutta kukkopa ei ollut noin vain narrattavissa, vaan se sanoi ketulle: - Olkoon vain tuollainen yhteinen maan rauha julistettu ja kaikki eripuraisuudet sovittu, mutta minun luokseni eivät tuollaiset sanomat ole vielä tulleet. Siihen saakka tahdon minä elää entiseen tapaan niin kuin esi-isänikin ovat tehneet, ja olla kaikkia teitä kettuja ja koko teidän sukukuntaanne vastaan.

Kaikkia henkiä älköön uskottako! Jos tuo tarinamme kukko olisi uskonut viekkaan ketun puheisiin ja hypännyt aidalta maahan, niin kettu olisi sen siinä silmänräpäyksessä repinyt kuoliaaksi. Mutta kukko ei uskonut ja siksipä se saikin kaikessa rauhassa istua ja kuunnella ketun valheita.

---

KETTU JA KORPPI

Lutherin satuja ja opetuksia

 

Kettu ja korppi

Korppi oli jostakin varastanut juuston ja istui nyt korkealla puussa aikoen siellä rauhassa nautiskella herkustaan. Silloinpa tulikin kettu siihen puun juurelle ja sanoi:

- Oi, sinä korppi! En ole koskaan eläissäni nähnyt kaunishöyhenisempää ja koreampaa lintua kuin sinä olet. Jos sinun äänesi olisi vielä yhtä kaunis kuin ulkomuotosi, niin sinut olisi ilman muuta kruunattava kaikkien lintujen kuninkaaksi.

Tällainen ylistys ja kehuminen miellytti korppia ja hän päätti antaa ketun kuulla kaunista ääntään. Mutta kun hän avasi nokkansa, tapahtui kauhea vahinko: juusto putosi maahan. Kettu oli tapansa mukaan vikkelä, sieppasi juuston, söi sen herkutellen ja nauroi tyhmälle korpille.

 

Opetus:

Varo itseäsi, jos joudut samanlaiseen asemaan kuin korppi ketun tätä kehuessa. Karta ja varo liehakoivia ihmisiä, heistä et saa muuta kuin pettymystä ja harmia.

TAIVAANPORTTI RUNO

  TAIVAANPORTTI RUNO

On tumma syksypäivä, taivaalla pilviä itätuuli ajelee ja akkunalla avaranpirtin pieni tyttö niitä katselee.
Hän ajattelee : siellä korkealla on ihme valtakunta taivahan, on siellä kultalinnat Jumalalla ja kylät punaisia purppuran.
On siellä aina kesä, aina helää ihanat tuulet, aina kukkii maa ja kaikkien on siellä hyvä olla. Ei koskaan sotaa kauheaa.
Hän muistaa isää, siellä isäkulta kai jossain yksin kulkee kuokkineen. Yön kylmän punertaessa kylmää tulta, hän läksi taipale…elta taivaaseen. Näin ajattelee pieni tyttö, siinä pilvien vaellusta katsellen ja katso : pilviin syntyy aukko korkealla sen takaa tulvii hohto kultainen ja kauas minnekkä ei katse yllä sen takaa pilvimaita polku vie ja tyttö riemastuu, hän tietää kyllä se taivaanportti on ja taivaan tie.
Hän aprikoitsee ken mahtuu siitä sisään kulkemaan, hän mahtuu, talon mirri, vahti vaivoin, mutta äiti! ah äiti ei mahdukkaan ja sydän hädästä käy kipeäksi, lapsi kuiskaa rukouksen itkevän : Jumala, muuta äiti pienemmäksi, ei taivaanportista voi käydä hän.

Sen kuulee äiti ihmetellen kysyy syytä pyyntöön tään. Ja lapsi kertoo äidin rintaa vasten painaen kyyneleisen poskipään.
Niin rakkain sanoo äiti, pieni varmaan on äidin käydä taivaanportti tää, mutta Luoja ehkä rukouksen on kuullu ja äidin pienentää. Hän suokoon mulle uskon mi on sulla, et ymmärtäisin sinunlaillas sen, ei taivaanportti pienemmäksi voi tulla, pienemmäksi tultava on ihmisen.

TALONPOIKA, JOKA EI TYYTYNYT ILMOIHIN

Lutherin satuja ja opetuksia

Talonpoika, joka ei tyytynyt ilmoihin

Olipa kerran talonpoika, joka kesät talvet nurisi ilmoista. Niinpä hän alituiseen tyytymättömänä Jumalan säätämiin ilmoihin rukoili, että Jumala sallisi ja antaisi hänelle kyvyn itse hoitaa ilmat ja säät mielensä mukaan. Ja Jumala antoi näin tapahtua.

Nyt antoi talonpoika mielensä mukaan sataa lunta ja vettä, samoin aurinko paistoi hänen toiveensa mukaan. Lämmin auringonpaiste tuntui kaikkein suloisimmalta ja silloin kun maa ja kasvullisuus tarvitsivat kosteutta, antoi talonpoika sataa. Niinpä vallitsikin hänen vainiollaan alituinen lämmin aurinkoinen sää ja riittävä, piristävä kosteus. Talonpoika arveli, ettei koskaan oltu vielä koettu ja nähty niin ihanaa säätä, kuin hän oli tuoksi kesäksi järjestänyt.

Mutta viljan leikkuuaikana tuli surkea pettymys. Olki oli kasvanut hyvin, mutta tähkissä ei ollut jyviä. Talonpoika oli ilmoja säätäessään kokonaan unohtanut tuulen, jota ilman ei tähkäänkään tule jyviä.

Näin käy jokaiselle, joka yrittää mestaroida Jumalan töitä.

 

 

KAKSI HIIRTÄ

Lutherin satuja ja opetuksia

 

 

Kaksi hiirtä

Kaupunkihiiri lähti kerran retkeilemään ja tuli maaseudulle maahiiren luokse vieraisille. Tämä kestitti vierastaan parhaimman kykynsä mukaan ja tarjosi jyviä, pähkinöitä, tammenterhoja ja muita maaseudun ja luonnon antimia.

Mutta kopea kaupunkilainen tuumi halveksivasti: Sinä olet köyhä hiiri, miksi haluat elää täällä puutteessa ja yksinkertaisesti. Lähde mukanani kaupunkiin, minä kyllä hankin sinulle ja itselleni kaikenlaisia herkkuja.

Niinpä tuo maalaisserkku seurasi kaupunkilaisvierastaan tämän komeaan ja kauniiseen kaupunkiasuntoon. Saman tien painuttiin heti kellareihin, joissa oli yltäkylläisesti leipää, lihaa, läskiä, makkaraa, juustoa ja muita herkkuja. Kaupunkihiiri kehotteli vierastaan syömään mielin määrin ja kehaisi siinä samassa: Tällaista ruokaa minulla on joka päivä, eikä se lopu koskaan.

Siinä samassa tuli talon renki kellariin kolistellen avaimia kellarin ovessa. Tietenkin hiiret pelästyneinä juoksivat tiehensä. Kaupunkihiiri tunsi paikat ja löysi pian oman kolonsa, mutta maahiiripä ei hätäännyksissään tiennyt, mihin olisi piilottautunut ja juoksenteli hädissään seinää ylös ja toista alas ja joka hetki oli vaara tarjona henkensä menettämiseen. Vihdoin renki lähti kellarista ja hiiret pääsivät rauhaan. Kaupunkihiiri virkkoi: Nyt ei ole taas mitään hätää, jatkakaamme herkuttelua ja voikaamme hyvin.

Tähänpä vastasi silloin maahiiri: Helppohan sinun on noin sanoa, kun tiesit ja helposti löysit oman piilopaikkasi, mutta minä olin vähällä menettää henkeni. Sanon sinulle suoraan, että ole sinä vain rikas kaupunkilainen ja syö makkaraa sekä läskiä. Minä haluan kuitenkin yhä olla köyhä pieni maahiiri ja syödä tammenterhojani. Sinä täällä kaupungissa et ole silmänräpäystäkään vapaa rengeistä, kissoista ja monenlaisista satimista ja kaikki talon asukkaat vihaavat sinua, mutta minä olen kaikista näistä vaaroista vapaa omassa pienessä ja köyhässä majassani.

 

Opetus:

Suurissa vesissä saadaan kyllä suuria kaloja, mutta pienissä vesissä hyviä pikku kaloja; rikkaalla on kylliksi kadehtijoita, murhetta ja muuta harmia.

HEVONEN JA AJAJA

Lutherin satuja ja opetuksia

Hevonen ja ajaja

 

Hevosen, vaikka se onkin ajajaansa paljon voimakkaampi ja väkevämpi, on kuitenkin toteltava häntä. Kun näin tapahtuu, kulkevat rattaat tai hevosten vetämät vaunut hyvin. Tällaisessa matkanteossa on ajajalla suurempi vastuu kuin hevosilla, sillä hän tuntee tiet ja tietää matkan päämäärän ja niin päästään onnellisesti perille.

Jos hevoset eivät halua totella ajajaansa, vaan juoksevat mihin mieleen juolahtaa kivien ja kantojen yli, särkyvät vaunut ja valjaat, hevoset loukkaavat itsensä, samoin ajaja ja matkustajat, ja koko matka on pilalla.

Samoin on täällä maailmassa meidän elämässämme. Jos nuoret olisivat vanhoille kuuliaisia ja ottaisivat opiksi annetut neuvot, niin sellaisten nuorten kävisi hyvin ja he menestyisivät. Jos nuoriso taas vain kerskailee omilla voimillaan, ei hillitse itseään ja harkitse tekojaan, niin kaikki menee vikaan ja nurin. Ei tässä maailmassa menestytä, jos pikapäissään hyökkäillään sinne ja tänne ja siinä tohinassa pääkin lyödään seinään. Ei sellainen meno hyvin pääty.

Siellä missä nuoriso olisi viisas ja vanhuus väkevä, siellä ei kyettäisi onnellisuutta edes kullalla punnitsemaan!

LENTÄVÄT HANHET

Lutherin satuja ja opetuksia

Lentävät hanhet

 

Haukan iskiessä hanhilaumaan yrittävät hanhet lentämällä pakoon, vaikka ne onnistuisivat paljon paremmin tässä yrityksessään, jos juoksujalkaa maata pitkin pakenisivat ahdistajaansa. Kun taas susi lähestyy hanhilaumaa, niin hanhet yrittävät kiiruusti juoksemalla pakoon, vaikka nyt olisi tietenkin viisainta lentää. Eihän susi kykene lentämään, eikä haukka juoksemaan.

Näin tekevät ihmisetkin. Kun paha omatunto alkaa soimata ja painaa, niin ollaan levottomia ja juostaan sinne tänne ikään kuin päästäksemme pakoon. Vihdoin otetaan avuksi omat hyvät työt ja koetetaan niillä rauhoittaa omaatuntoa. Se on kuitenkin yhtä turhaa ja tarpeetonta kuin hanhien juoksu suden kanssa. Ainoa keinomme omantunnon rauhan saavuttamiseen on Jumalan sanan kuuleminen, vastaanottaminen ja uskominen.

AURINKO

Lutherin satuja ja opetuksia

Aurinko

 

Auringon säteet ovat lähellä sinua. Ne lankeavat kasvoillesi, lämmittävät ja polttavat sinua niin, että todella sen tunnet.

Et kuitenkaan voi nähdä auringon säteitä, vielä vähemmän vangita niitä, vaikka koko ikäsi sitä yrittäisit. Voit kyllä estää niitä paistamasta ikkunasta, mutta yritäpä ottaa auringon säde kiinni! Siihen sinä et kykene.

Myös Jumalan käsi on kaikkialla, mutta näkymättömänä ja käsittämättömänä ja yläpuolella kaiken olevaisen. Jumala on vapaa, ei sidottu mihinkään paikkaan vaan yhtä aikaa kaikkialla.

Kas, kun aurinko paistaa suuren meren pinnalle, silloin ei tietenkään ole muuta kuin yksi ainoa auringon kuva vedessä, koska ei ole muuta kuin yksi aurinko.

Kuitenkin saman meren rannalla sadat ja tuhannet ihmiset näkevät merenpinnassa saman auringon kuvan juuri omalla kohdallaan eikä tuumaakaan sivummalla. Ja jos lähtee kävelemään pitkin meren rantaa, kuva kulkee mukana ja näkyy aina juuri katsojan kohdalla.

Näin on Jumalakin läsnä kaikkialla. Vaikka tuhannet silmät eri paikoista hänet näkevät, niin ne näkevät saman Jumalan.

PIENI LAULU LAPSISTA

Pieni laulu lapsista

 

Lapsia me olemme loppuun asti
Kynttilät käsissä
me kuljemme pimeitä teitä
ja pimeys ympäröi meitä
Hämmennys silmissä
me kuljemme totuuden teitä
ja totuus pakenee meitä
Yksin kuljemme
kaukana kaikista teistä
eikä kukaan ohjaa meitä
Lapsia me olemme loppuun asti
Odotamme ihmettä, petymme
itkemme ja unohdamme
Kutsumme yhtä yksinäistä
hiutaletta talven lumeksi
Lapsia me olemme loppuun asti,
kuljemme kynttilät käsissä,
hämmennys silmissä,
näkemättä tietä liekiltä

Tommy Tabermann 


... MUTTA JEESUS KYLLÄ OHJAA MEITÄ !!!

PIKKUINEN LAPSI NÄKEE SEN

 
Pikkuinen lapsi näkee sen,
mitä ei näe aikuinen.
Silmiä lapsen ei mikään peitä.
Lapsi on nähnyt enkeleitä
suuressa Jumalan talossa
puhtaassa, kirkkaassa valossa.

Pikkuinen lapsi tietää sen,
mitä ei tiedä aikuinen:
taivas on aivan lähellä maata.
Sitä ei mikään estää saata.
Ilo on tullut maailmaan.
Lapsi sen kertoo katseellaan.

Anna-Mari Kaskinen

DAAVID JA GOLJAT

DAAVID JA GOLJAT  
 IKUISIA RAAMATUN KERTOMUKSIA LAPSILLE   aika : 27:18

https://www.youtube.com/watch?v=0-rKCVwHcmc

JAAKKO-UKIN TARINOITA; ANTELIAS MEHILÄINEN

Antelias mehiläinen

Maija Mehiläinen herää aamulla pahalla tuulella. Maijan on vaikea ymmärtää, miksi mehiläisten pitäisi jakaa omastaan ja antaa hunajaa ihmisille, kun kaiken voisi pitää itse.

Jaakko-ukin tarinoita

Jaakko-ukin tarinat vievät meidät hyönteisten asuttamalle lammelle sekä koralliriutalle vedenalaiseen maailmaan, jossa elää merenneitoja. Vaikka hyönteiset ja mereneläimet joutuvatkin erilaisiin vastoinkäymisiin ja seikkailuihin, yhteistyö ja ystävyys auttavat niitä selviytymään.

• 446 katselua
• Ensilähetys: lokakuu 31, 2012, Taivas TV7
• Jaksonumero: 5
• Kesto: 10 min
• Puhutut kielet:
• suomi
  
  

https://www.tv7.fi/vod/player/24805/

JOKAINEN IHMINEN ON ARVOKAS

 Tässä luvussa on syytä antaa mahdollisuus ja aikaa hyville keskusteluille. Keskus- telkaa vastuusta itsestä ja omista valinnoista, kysymyksistä elämästä ja kuole- masta, hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Korosta, että ihmisellä on yleen- sä mahdollisuus valita, mutta että usein me myös joudumme tekemään erilaisia valintoja. Elämässä ei voi välttää valintojen tekoa. Keskustelun fokus on tärkeää olla lähellä lasten maailmaa.

 Miten kohtelet muita? 
Sormenjälkesi ovat ainutlaatuiset.Kenelläkään toisella ihmiselläei ole aivan samanlaisia sormia kuin sinulla.Kaikki ihmiset ovat kuitenkin Jumalalleyhtä ainutlaatuisia ja arvokkaita. Raamatun mukaan myös Jeesus opettikohtelemaan toisia samoin kuinhaluaisit, että sinua kohdellaan.Jeesuksen ohjetta kutsutaan kultaiseksi säännöksi.Älä kiusaa, sillä ethän itse halua,että sinua kiusataan. Älä puhu pahaa kenestäkään,sillä ethän halua, että toiset juoruavat sinusta.Älä halveksi ketään, sillä tiedät ehkä, miltä se tuntuu.


 LUE TÄÄLTÄ LISÄÄ :   https://www.opike.fi/files/products/product_412/Jokainen_ihminen_on_arvokas.pdf

JAAKKO-UKIN TARINOITA; TULIKÄRPÄSTEN TANSSI

Tulikärpästen tanssi
https://www.tv7.fi/vod/player/24804/

 Lasse Leppäkerttu ja Maija Mehiläinen kastuvat likomäriksi ja sairastuvat. Tuikku Tulikärpänen ei uskalla tulla katsomaan sairaita, mutta haluaa silti ilahduttaa ystäviään.

Jaakko-ukin tarinoita

Jaakko-ukin tarinat vievät meidät hyönteisten asuttamalle lammelle sekä koralliriutalle vedenalaiseen maailmaan, jossa elää merenneitoja. Vaikka hyönteiset ja mereneläimet joutuvatkin erilaisiin vastoinkäymisiin ja seikkailuihin, yhteistyö ja ystävyys auttavat niitä selviytymään.

• 310 katselua
• Ensilähetys: lokakuu 24, 2012, Taivas TV7
• Jaksonumero: 4
• Kesto: 10 min
• Puhutut kielet:
• suomi

JAAKKO-UKIN TARINOITA; KÖMPELÖ - HEIKKI 3

Heikki Heinäsirkka on satuttanut jalkansa ja saanut kainalokepin. Toiset hyönteiset nauravat ja ilkkuvat, mutta joutuvat huomaamaan pian, ettei se kannata.

Jaakko-ukin tarinoita

Jaakko-ukin tarinat vievät meidät hyönteisten asuttamalle lammelle sekä koralliriutalle vedenalaiseen maailmaan, jossa elää merenneitoja. Vaikka hyönteiset ja mereneläimet joutuvatkin erilaisiin vastoinkäymisiin ja seikkailuihin, yhteistyö ja ystävyys auttavat niitä selviytymään.

• 673 katselua
• Ensilähetys: lokakuu 17, 2012, Taivas TV7
• Jaksonumero: 3
• Kesto: 10 min
• Puhutut kielet:
• suomi

https://www.tv7.fi/vod/player/24803/

" OLEN LOMALLA "

 

Palaan joskus Elokuun lopulla, ... jos Luoja suo, kertoen lomakuulumiset! 

💕💕💕💕💕💕💕

KAKSI JOUKKOA ISTUIMEN EDESSÄ 45

Lasten Paras Ystävä kirja, viimeinen tarina.

Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessa ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen ertottaa lampaat vuohista.
Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolella oleville:
- Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minun syödä. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda. Minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen:
- Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille:
- Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Sitten hän sanoo myös vasemmalla puolellaan oleville:
- Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu paholaiselle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä. Minulla oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda. Minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne. Minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua. Sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.
Silloin hekin vastaavat sanoen:
- Herra, milloin me näimme sinut nälkäisinä tai janoisena tai outona tai alastomana tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?
Silloin hän vastaa heille ja sanoo:
- Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Myöhemmin Jeesus jatkoi ja sanoi Johannekselle:

- Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja, sillä aika on lähellä.
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekkin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin.
Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.
Ja Henki ja morsian sanovat:  ..Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: .. Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Hän, joka näitä todistaa, sanoo: .. Totisesti, minä tulen pian!"
Amen, tule, Herra Jeesus!

LASTEN PARAS YSTÄVÄ
KUVAKIRJA JEESUKSEN ELÄMÄSTÄ 
Ensio Lehtonen 
Tampere 1946 

 ( kuvat täällä blogin tarinoissa, eivät olleet kirjasta)

Loppu.

VIISAAT JA TYHMÄT NEITSYET 44

LastenParas Ystävä kirja, jatkuu ..

Silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja kaikki maan seurakunnat parkuvat. Ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
Silloin on kaksi miestä pellolla, toinen korjataan talteen ja toinen jätetään.
Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä, toinen korjataan talteen, toinen jätetään.
Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
Mutta tietäkää se: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.
Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppuunsa.
Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto:
- Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!
Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille:
- Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lampumme sammuvat.
Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat:
- Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjän luo ostamaan itsellenne.

Mutta heidän lähdettyään ylkä tuli. Ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin. Ja ovi suljettiin.
Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat:
- Herra, Herra, avaa meille!
Mutta hän vastasi ja sanoi:
- Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.
Niin Jeesus sanoi opetuslapsillensa:
-Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
- Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murhe, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula. Sillä se saavuttaa kaikki, jotka maan päällä asuvat.
- Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.
Mutta opetuslapset eivät vielä käsittäneet, mitä hän tarkoitti valvomisella, koska hän vielä oli heidän kanssaan.
Niin he kätkivät nämä sanat tarkasti sydämiinsä, sillä he näkivät, kuinka vakava heidän Mestarinsa oli, kun hän näitä heille opetti.
Kun hän oli mennyt pois heidän luotaan, valvoivat he joka päivä ja rukoilivat. Ja he pitivät tarkasti huolta siitä, että heidän sydämensä lampussa paloi alati uskon ja rakkauden tuli Vapahtajaa kohtaan, että he Yljän saapuessa saisivat lampuin nousta häntä vastaan.
Ja he tiesivät, että Ylkä tulee pian, eikä viivyttele. 

jatkuu ...

KUNINKAAN POJAN HÄÄT 43

Lasten Paras Ystävä kirja. jatkuu ...

Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
- Taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka laittoi häät pojalleen.
Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen:
- Sanokaa kutsuvieraille: .... Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina, tulkaa häihin".
Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pelloilleen, mikä kaupoilleen. Ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
Sitten hän sanoi palvelijoillensa:
- Häät on valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin keitä tapaatte.
Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
Kuningas oli antanut palvelijoilleen, jotka olivat lähteneet kutsumaan häävieraita, annettavaksi kullekkin häävaatteet, joihin heidän oli pukeuduttava.
Mutta tämä mies ei välittänyt kuninkaan häävaatteista, joita hänen palvelijansa tarjosivat hänelle, vaan hän halusi tulla häihin omissa vaatteissaan.
Niin kuningas sanoi hänelle:
- Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?
Mutta hän jäi sanattomaksi. Hän ei voinut kieltää sitä, että kuninkaan palvelijat olivat tarjonneet hänelle häävaatteita, ja he olivat varoittaneet häntä, sillä kuningas oli ankara mies niitä kohtaan, jotka eivät tehneet hänen sanojensa mukaan.
Silloin kuningas sanoi palvelijoille:
- Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.
Ja Jeesus sanoi:
- Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Monta vuotta myöhemmin Johannes näki tämän saman vertauksen ihmeellisenä näkynä, josta hän kertoo:
- Ja minä kuulin ikäänkuin kansojen paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosen jyrinän sanovan:
- Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on valmistunut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan, ja puhtaaseen, se liina on pyhien vanhurskautus.
Ja Jeesus sanoi:
- Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!
Vielä hän sanoi:
- Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.
- Ja joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
- Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valehtelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa.
Heillä ei ollut hääpukua, vaan he uskalsivat tulla kuninkaan eteen omissa saastaisissa vaatteissaan.
He halveksivat kuninkaan tarjoamia häävaatteita. Siksi heidät heitettiin ulos pimeyteen.
Mutta häävaatteisiin pukeutuneet istuivat Karitsan hääaterialla.

jatkuu..

PAHAT VIINITARHURIT 42

Lasten Paras Ystävä kirja, jatkuu...

Ja tapahtui eräänä päivänä, kun Jeesus opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin ja puhuivat hänelle sanoen:
- Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tai kuka on se, joka antaa sinulle tämän vallan.
Hän vastasi ja sanoi heille:
- Minä myös teen teille kysymyksen. Sanokaa minulle, oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?
Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen:
- Jos sanomme: "Taivaasta", niin hän sanoo meille: " Miksi ette siis uskoneet häntä?" Mutta jos sanomme: "Ihmisistä", niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta.
Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.
Niin Jeesus sanoi heille:
- Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.
Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja sanoi tämän vertauksen:
- Eräs mies istutti viinitarhan, teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin ja vuokrasi sen viinitarhurille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa.
Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän viinitarhurien luo palvelijan perimään tarhureilta hänelle tulevat viinitarhan hedelmät.
Mutta viinitarhurit ottivat hänet kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät hänet tyhjin käsin pois.
Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan. Mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.
Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.
Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset. Ja näille he tekivät samoin: toisia he pieksivät, toisia tappoivat.
Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa.
Niin viinitarhan herra sanoi:
- Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani. Häntä he kaiketi kavahtavat?
Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat:
- Tämä on perillinen. Tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän osaksemme.
Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat.
Niin hän kysyi heiltä:
- Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?
He sanoivat hänelle:
- Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan muille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät oikeaan aikaan.
Jeesus sanoi heille:
- Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.
Niin toiset heistä sen kuullessaan sanoivat:
- Eipä suinkaan.
Mutta hän katsahti heihin ja sanoi:
- Mitä siis on tämä kirjoitus: .. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa".
Kun kirjanoppineet ja ylipapit ja fariseukset kuulivat tämän vertauksen, ymmärsivät he, että hän puhuu heistä.
Heidän olisi tehnyt mieli ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.
Ja he jättivät hänet ja menivät pois. 

jatkuu ...

RIKAS MIES JA KÖYHÄ LASARUS 41

Lasten Paras Ystävä kirja, jatkuu ...

Oli rikas mies, joka eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita.
Ja Lasarus halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.

Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.
Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän, kaukaa Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen:
- ... Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä".
Mutta Aabraham sanoi:
- ... Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa. Mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillämme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme."
Hän sanoi: 
- ... Niin minä siis rukoilen, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan."
Mutta Aabraham sanoi:
- ... Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä."
Niin hän sanoi:
- ... Ei, isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen."
Mutta Aabraham sanoi hänelle:
- ... Jos eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös." 

jatkuu ...

PALVELIJAT JA HEIDÄN LEIVISKÄNSÄ 40

Lasten Paras Ystävä kirja; jatkuu ...

Ja Jeesus puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia, ja koska he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
Hän sanoi näin:
- Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
Ja hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille:
- Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan:
- Emme tahdo tätä kuninkaaksemme.
Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuaan hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi:
- Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.
Ja hän sanoi hänelle:
- Hyvä on, sinä hyvä palvelija. Koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.
Ja toinen tuli ja sanoi:
- Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.
Niin hän sanoi täällekkin:
- Vallitse sinä viittä kaupunkia.
Vielä tuli yksi ja sanoi:
- Herra, katso tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.
Hän sanoi hänelle:
- Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?
Ja hän sanoi vieressä seisoville:
- Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Niin he sanoivat hänelle:
- Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää.
- Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.
Ja tämän sanottuaan Jeesus kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
Mutta hänen opetuslapsensa tutkiskelivat keskenänsä, mitä tämä vertaus mahtoi merkitä.
Niin he sanoivat toisillensa:
- Meidän Herramme on varmaan tuo jalosukuinen mies, josta tulee kuningas.
Ja heidän sydämensä täytti pelko, sillä vertauksen mukaan kuningas oli oleva ankara mies, joka otti, mitä ei ollut talteen pannut ja leikkasi, mitä ei ollut kylvänyt, ja joka tuhosi vastustajansa ankaralla kädellä.
Niin he keskustelivat siitä, mikä mahtoi olla se leiviskä, jonka hän aikoi jokaiselle opetuslapsellensa jättää, jotta he sillä asioitsisivat kuninkaan ollessa kaukaisessa maassa.
Niin he sanoivat toisillensa:
- Meidän leiviskämme on varmaankin se pelastus, jonka hän on meille valmistanut. Sitä me emme saa kätkeä sydämeemme, vaan meidän on rohkeasti tunnustettava kaikille ihmisille, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, jotta kaikki ihmiset uskoisivat häneen.
Niin Johannes sanoi:
- Muistattehan, kuinka Jeesus kerran sanoi meille: joka ei tunnusta minua ihmisten edessä, häntä en minäkään tunnusta Isäni edessä ja enkelien edessä taivaissa. Jos me kätkemme sydämeemme saamamme pelastuksen ja häpeämme sitä ihmisten edessä, niin se otetaan meiltä pois. 

jatkuu ...

VIINITARHAN TYÖMIEHET 39

Lasten Paras Ystävä kirja, jatkuu ...

Taivasten valtakunta on perheen isän kaltainen, joka varhain aamulla lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.

Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa.
Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina, ja hän sanoi heille:
- Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille.
Niin he menivät.
Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin.
Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa, ja hän sanoi heille:
- Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?
He sanoivat hänelle:
- Kun kukaan ei ole meitä palkannut.
Hän sanoi heille:
- Menkää tekin minun viinitarhaani.
Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle:
- Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisestä alkaen ensimmäisiin asti.
Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.
Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän, mutta hekin saivat kukin denarin.
Kun he sen saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan ja sanoivat:
- Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken ja sinä teit heidät meidän vertaiseksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.
Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi:
- Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä, etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman verran kuin sinullekkin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?
Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.
Mutta hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet, mitä tämä vertaus tarkoitti, sillä he luulivat sydämessään, että he tulisivat saamaan suuren palkan, koska he olivat seuranneet Jeesusta alusta asti.
Silloin Sebedeuksen poikien äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin.
Niin hän sanoi vaimolle:
- Mitä tahdot?
Tämä sanoi hänelle:
- Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen sinun vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi.
Mutta Jeesus vastasi ja sanoi:
- Te ette tiedä, mitä anotte.  Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova.
He sanoivat hänelle:
- Voimme.
Hän sanoi heille:
- Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolella istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut.
Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin kahteen veljekseen.
Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi:
- Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne, niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.
Niin hänen opetuslapsensa ymmärsivät, että Jumalan valtakunnassa viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.

jatkuu ...