tiistai 24. joulukuuta 2019

JOULU EVANKELIUMI 2019

 

2019 Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: “Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.


Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajan, Siunausta ja Rauhaa, teidän kaikkien Jouluaikaan!

lauantai 21. joulukuuta 2019

LUUTA



Luuta


Viisas mies, jolla oli kolme poikaa, makasi kuolinvuoteellaan. Hän osoitti pojilleen luutaa ja käski heidän murtaa sen kahtia.
Pojat yrittivät, mutta eihän siitä mitään tullut. Paksu varpuluuta pysyi tukevana ja ehjänä, vääntelipä tai taivuttelipa sitä mihin tahansa. Kun he eivät luudalle näin voineet mitään, he keksivät viimein toisen keinon. He hajottivat luudan ja taittoivat varvun kerrallaan ja niin saivat siis luudan murretuksi kahtia.
Nyt isä sanoi pojilleen: Niin kuin tuo luuta koossa ollessaan kesti hyvin teidän murtamisyrityksenne, niin kestätte tekin, jos pysytte yhdessä, sovitte keskenänne ja autatte toinen toistanne. Silloin ei teille tapahdu mitään pahaa. Mutta jos eroatte ja luovutte toisistanne, niin hyvinkin helposti voitte joutua turmioon. Sovulla voidaan vähäinenkin omaisuus säilyttää ja sitä lisätä, mutta riidasta aiheutuvat suuretkin menetykset.

Opetus:

Kolminkertaista nuoraa ei katkaista yhtä helposti kuin kaksinkertaista.

maanantai 16. joulukuuta 2019

LAMMAS



Lammas

Lammas turvautuu paimeneensa, se tietää saavansa siltä apua ja suojelusta. Lammas tuntee ja tietää olevansa heikko ja yksinkertainen eläin, joka ei selviä omin voimin, ei löydä oikeata tietä eikä kykene suojelemaan itseään vaaroilta ja onnettomuuksilta. Siksi se turvautuu luottavaisesti paimeneensa. Lammas on luonnostaan jo arka, pelkääväinen ja helposti eksyvä; jos se joutuu vähänkin kauemmaksi paimenestaan, niin ei se löydä takaisin, vaan päin vastoin hätäännyksissään juoksee yhä kauemmaksi. Jos se sitten eksyksissä joutuu toiseen lammaslaumaan, niin ei se mitään auta, sillä lammas ei tunne vieraan paimenen ääntä ja pakenee pois, juosten sitten harhaannuksissa, kunnes susi tai joku muu peto sen raatelee tai muu onnettomuus sen tuhoaa.
Lampaalla on kaikessa heikkoudessaan se hyvä ja voimakas ominaisuus, että se uskollisesti kiintyy paimeneensa, turvautuu sen apuun ja suojelukseen ja seuraa paimenta. Jos lammas saa olla paimenensa suojassa, niin se ei muuta haluakaan. Silloin se ei pelkää, se on rauhallinen ja tyytyväinen eikä siltä silloin mitään puutu. Lampaalla on myös se hyvä ja merkittävä avu, että se tuntee tarkoin oman paimenensa äänen, seuraa sitä eikä anna minkään muun vieraan äänen houkutella itseään muualle, vaikka sitä kuinka ja millä tavoin koetettaisiin houkutella oman paimenen suojasta.
Kun lampaat näin luottavaisesti turvautuvat paimeneensa, niin hyvän paimenen velvollisuus onkin, ei ainoastaan huolehtia lampaittensa ravinnosta, vaan kaikesta siitä, että kaitsettavilla on hyvä ja turvallinen olla ja ettei niille mitään pahaa tapahdu.
Paimenen on tarkoin varottava, ettei hänen laumastaan yksikään lammas häviä; jos joku eksyy, niin on paimenen kiiruusti haettava se takaisin. Nuoria karitsoita on kohdeltava ja hoidettava rakkaudella ja ymmärtämyksellä, suojeltava ja hoidettava niin, että niistä tulee terveitä ja vahvoja.
Joka ymmärtää Raamatun vertauksen paimenesta ja lampaasta, sille tämä vertaus on ihanaa ja turvallista kuultavaa ja luettavaa.
Me ihmispoloiset olemme lampaita ja Herramme Jeesus Kristus on meidän hyvä ja uskollinen paimenemme.

maanantai 9. joulukuuta 2019

KURKI JA SUSI


 

Kurki ja susi


Kun susi kerran oikein ahnaasti söi saaliikseen saamaansa lammasta, tarttui lampaanluu poikittain suden kurkkuun, eikä lähtenyt millään siitä pois. Sudella oli kova tuska ja hätä ja niinpä se lupasi suuren palkinnon ja hyvän lahjan sille, joka auttaisi hädässä ja saisi luun pois hänen kidastaan.
Niinpä siihen sitten tuli kurki ja sai kuin saikin nokallaan luun irti ja ulos. Susi oli pelastunut tukalasta tilanteesta.
Nyt kurki tietenkin pyysi luvattua palkintoa, mutta sai kuulla vastaukseksi:
- Vai tahdot vielä palkintoa. Ole iloinen, etten purrut kaulaasi poikki. Sinun pitäisi oikeastaan antaa minulle jotain palkkioksi siitä, että pääsit hengissä kidastani.

 

Mitä edellisestä opimme?

 

Joka haluaa ihmisiä palvella tässä maailmassa, hänen on valmistauduttava kiittämättömyyteen, sillä yleensä tämä maailma palkitsee vain kiittämättömyydellä. Niinpä sanotaankin, että jos vapautat jonkun hirsipuusta, niin tuo vapautettu auttaa kyllä sinut mielellään hirsipuuhun.

tiistai 3. joulukuuta 2019

KUKKO JA HELMI



Kukko ja helmi

 

Tyhmyys

Kukko kaivoi tunkiolla ja löysi kalliin helmen. Nähdessään helmen tuossa kaiken roskan ja lian seassa kukko tuumi: "Kas vain, kallis ja kaunis helmi, surkeassa paikassapa sinä täällä makaat! Jos kauppias sinut löytäisi, hän ihastuisi suuresti ja sinä pääsisit suureen arvoon ja loistoon. Minulle sinä et ole kuitenkaan miksikään hyödyksi, sillä mieluummin minä otan jyvän tai toukan ja annan kauneimmankin helmen olla paikallaan. Siispä makaa siinä missä makaat, kaunis helmiseni."

 

 Mitä edellisestä opimme?


Paljonkin, mutta esimerkiksi sen, että on suuri joukko kovaluontoisia ja typeriä ihmisiä, joille leipä on kaikki kaikessa ja jotka eivät anna mitään arvoa hengen elämälle, viisaille neuvoille ja opetuksille. Sellaiset ihmiset eivät anna mitään arvoa tällekään kirjalle ja sen sisältämälle viisaudelle.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

NYT SYTYTÄMME KYNTTILÄN

Siunattua Adventin aikaa kaikille! Tee Jeesus Joulun ihme! Tule!

Kuva

Adventti

On alkanut aika adventin nyt,
ja kynttilä yksi on syttynyt.

On syttynyt kaksi kynttilää nyt,
ja valo on meille lisääntynyt.

On valoa aina vaan enemmän,
jo sytytän kolmannen kynttilän.

Nyt sytyttää neljännen kynttilän saa,
on joulu jo tullut, riemuitsee maa.



Nyt sytytämme kynttilän : https://www.youtube.com/watch?v=-vBoBDFQ23M



Jokaisella adventilla on myös oma merkityksensä:
1. adventtisunnuntai
Jeesus sanoo olevansa maailman valo. Siksi sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä ja aletaan odottaa tätä maailman valoa. Ensimmäinen kynttilä tuo pilkahduksen, mistä valo alkaa lisääntyä.
Sanotaan, että "kuningas (eli Jeesus) tulee nöyränä". Tällä viitataan siihen, että kansa odottaa maallista kuningasta, mutta kuningas onkin nöyrä ja lempeä, joka ei käytä maallista valtaa.
2. adventtisunnuntai
Enää ei puhuta nöyrästä kuninkaasta, vaan kerrotaan, että kuningas tulee kunniassa. Tällä viitataan siihen, että Jeesus tulee maailman viimeisenä päivänä maan päälle. Silloin hän tulee kaikessa kunniassaan ja kirkkaudessaan, ei enää pienenä seimen lapsena.
3. adventtisunnuntai
Teemana on "tehkää tie kuninkaalle". Tässä kohtaa mietitään, miten ihminen voi tehdä omaan sieluunsa ja sydämeensä tietä Jumalalle. Mitä asioita voi raivata pois tieltä? Historiallisen aikakäsityksen rinnalla kulkee ajatus, että Jumala tulee ihmisten luokse joka päivä.
4. adventtisunnuntai
Viimeinen adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Maria-äidille, jonka odotukseen seurakunta liittyy. Tämä on odotuksen tiivistymä.

JEESUS SIUNAA LAPSIAS