torstai 23. tammikuuta 2020
torstai 16. tammikuuta 2020
OHDAKKEET VEHNÄPELLOSSA
Lutherin satuja ja opetuksia
Ohdakkeet vehnäpellossa
Kun
katselette vehnäpeltoa, niin usein näette siinä kasvavan myös suuria
ohdakkeita, jotka kohoavat korkeammalle kuin itse vehnä. Kun ohdakkeet
seisovat siinä suorina ja niiden punertavat kukat ja vihreät lehdet
loistavat auringonvalossa, niin saattavat ne monasti näyttää
kauniimmalta kuin itse vehnäpelto. Vehnänkorrellahan ei ole erityisen
kaunista ulkomuotoa eikä näköä. Siinä meidän rakas vehnäpeltomme seisoo
vaalean kellahtavana ja ulkonäöltään vaatimattomana. Ihminen, joka ei
tuntisi sen paremmin vehnää kuin ohdakettakaan, tekisi aivan väärät
johtopäätökset. Kun hän näkisi ohdakkeiden kasvavan tuollaisessa hyvässä
maassa korkeiksi ja reheviksi, tekevän koreita punaisia kukkia ja
ruskeita siemennuppuja ja menestyvän kaikkialla tiheästi ympäröivän
vehnän keskellä, joka näyttää kaikin voimin yrittävän tukahduttaa
ohdakkeiden kasvun, kävisipä kuin kävisikin niin hassusti, että tuo
ihminen luulisi ohdaketta hyötykasviksi ja vehnää hyödyttömäksi.
Ja
kuitenkin, kuten me hyvin tiedämme, pahat ja piikkiset ohdakkeet eivät
ole meille kenellekään iloksi ja hyödyksi. Jos niitä kosketamme,
pistävät ne heti kättämme. Ohdakkeet ovat ja pysyvät ohdakkeina. Ei
niille kannata mitään muuta tehdä kuin katkoa sirpillä, heittää kasaan
ja polttaa koko roska. Vehnä jää herraksi pellolle ja korjataan ilolla
talteen.
Niin emme me ihmisetkään kykene
kaikkea pahaa itsestämme irrottamaan, usein nousee se yhä uudelleen ja
uudelleen näkyviin pinnalle. Käy aivan kuin ohdakkeiden vehnäpellossa.
Jos tahdottaisiin ne kokonaan hävittää, niin olisi ne revittävä maasta
juurineen ja tarkoin katsottava, ettei edes juuren rihmaakaan jäisi
maahan. Mutta jos näin tehtäisiin kasvavassa pellossa, silloin
vahingoitettaisiin myös niitä, joita tahtoisimme suojella, tässä
tapauksessa vehnää.
Meidän on myös pakko
ihmiselämässäkin usein kärsiä vikojamme, mutta varottava etteivät ne
valtaa meitä kokonaan ja pääse hallitsemaan meitä. Täysin puhtaaksi emme
täällä maallisessa vaelluksessa itseämme koskaan saa, mutta viimeisenä
päivänä tulee kyllä kaikki puhtaaksi. Silloin revitään ohdakkeet
juurineen ja ne poltetaan iankaikkisessa tulessa.
tiistai 14. tammikuuta 2020
maanantai 13. tammikuuta 2020
LEIJONA JA MUUT ELÄIMET
Lutherin satuja ja opetuksia
Leijona ja muut eläimet
Leijona
oli kutsunut joukon eläimiä luokseen luolaansa, jossa asui. Voi, voi,
kuinka siinä luolassa oli paha haju, oikea inhottava löyhkä.
Kun
leijona kysyi sudelta millaiselta tämä hänen hovimajansa nyt oikein
näytti, susi vastasi: - Täällähän on surkean kamala haju! Silloinpa
leijona suuttui ja repi suden kappaleiksi.
Leijona
tiedusteli nyt samaa asiaa aasilta, joka poloinen oli varsin häkeltynyt
äskeisestä suden julmasta kuolemasta. Peloissaan aasi liehakoi ja sai
sanotuksi: Armollinen kuningas, täällä on oikein hyvä ja miellyttävä
tuoksu.
Nyt tuli ketun vuoro, jolta leijona
kysyi, miltä täällä luolassa näytti ja oliko täällä mitään pahoja
hajuja. Kettuhan on aina viisas ja viekas ja niinpä se kerkeästi
vastasikin: - Voi, voi, kun olen saanut niin ankaran nuhan, etten tunne
minkäänlaista hajua, en hyvää enkä pahaa. Kettu toisten vahingosta
viisastuneena tahtoi pitää suunsa kiinni asiasta.
keskiviikko 1. tammikuuta 2020
ARMONVUOSI 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
JOULUEVANKELIUMI 2023 LAPSILLE
JOULUEVANKELIUMI Katso video: https://youtu.be/DK4enWg6ky4?feature=shared Heinillä härkien kaukalo: https://youtu.be/UaZV351JERE?si=0ZWAv5e...
-
PALMUSUNNUNTAI Jeesus ratsastaa Jerusalemiin - Evankeliumi Matteuksen mukaan 21 luku Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat t...
-
NASTA RAAMIS http://www.tv7.fi/vod/player/26108/ 10 min. Jumala loi taivaan Lapset > Nasta raamis Kun Juma...
-
Isän Rakkauskirje Jumala rakastaa sinua! Hän on Isä, joka haluaa kaikkea hyvää lapsillensa ja hän haluaa turvata lapsiensa tuleva...