Kerron viime perjantai 28.2. päivästä.
Pojan pojat olivat meillä talvilomaa viettämässä ja yllätykseksi, näistä vanhin,12v. alkoi kyselemään henkellisistä asioista. Tähän asti häntä ei ole nämä voineet vähempää kiinnostaa, mutta nyt näin kuinka hän todella kuunteli halulla.
Minulla oli illalla seurakuntaan meno ja olin aiemmin päättänyt että teen siinne wc-kyltin, kun ihmiset edellisellä kerralla kyselivät kokoajan missä se on? Yhtäkkiä päivällä muistin, että se oli vielä tekemättä.
Hain pahvia ja luonnostelin sen siihen ja kysyin tältä vanhimmalta, josko hän haluaa sen värittää? Ja hän halusi. Lopulta saimme tuon kyltin valmiiksi ja poika meni syömään. Kohta menin hänen perässään keittiöön ja kysyin häneltä:
- " Tiedätkös mitä juuri äsken teit?"
Poika katsoi minua totisena ja hämmästyneenä:
- " En, mitä minä tein?"
Vastasin hänelle iloissani:
- " Tiedätkös, teit juuri sinun ensimmäisen työsi seurakunnalle, työsi Jumalalle!"
Pojalle nousi hymy kasvoille. Muut pöydässä alkoivat kommentoida:
- " Ei taida olla muille iloa kuin niille jotka tuota wc:tä etsii ... pyydä seuraavaksi iso palkka !"
Vastasin näihin:
- " Jumalan silmissä tämä työ näyttää aivan erillaiselta kuin meidän ihmisten, Jumala arvostaa tätä suuresti ja älä pyydä näistä maailmalta palkkaa vaan kerää sitä palkkaa taivaaseen."
Kiitos Jeesus tuosta hetkestä, sillä uskon että sillä oli tärkeä merkitys pojan elämään, näin hän meitä rakentaa.
Olkaa siunattuja ja kauniita Jumalan rakennuksia.
Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.