IHMEELLINEN TAPAUS MERELLÄ 19

Lasten Paras Ystävä kirja jatkuu ...

Ihmeellinen tapaus merellä

Kun Jeesus oli ruokkinut viisituhatta miestä ja tuhansia naisia ja lapsia viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ihastuivat he suuresti ja aikoivat väkisin tehdä hänet kuninkaaksi.
Mutta kun Jeesus sen huomasi, väistyi hän taas pois, sillä hän tiesi, että ihmiset tahtoivat tehdä hänet kuninkaaksi ainoastaan sen tähden, että he saisivat häneltä leipää. Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois ja nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan.
Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.
Mutta hänen opetuslapsensa sanoivat toisillensa:
- Menkäämme nyt alas meren rannalle ja lähtekäämme meren yli Kapernaumiin, niinkuin hän meille sanoi. Kenties hän tulee jollakin toisella veneellä, kun hän on ensin rukoillut.
Niin hänen opetuslapsensa menivät alas meren rannalle, astuivat veneeseen ja alkoivat soutaa, sillä tuuli oli vastainen ja meri aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.
Heidän soutaessaan oli tullut jo pimeä, ja vene oli keskellä merta aaltojen ahdistamana. Niin opetuslapset sanoivat toisillensa:
- Jospa Mestari olisi veneessä, niin hän auttaisi meitä, niinkuin sinä yönä, kun olimme hukkua tällä samalla merellä. Nyt me menehdymme ja hukumme tässä ankarassa aallokossa.
Niin he olivat epätoivossa ja suuressa hädässä eivätkä ymmärtäneet, että Jeesus saattoi nähdä heidät, sillä heidän sydämensä oli paatunut.
Mutta Jeesus seurasi heitä katsellaan koko ajan, kun hän oli vuorella rukoilemassa. Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, tuli hän noin neljännellä yövartiolla heidän luoksensa käyden merellä ja alkoi kulkea heidän ohitsensa.
Mutta kun opetuslapset näkivät Jeesuksen kävelevän merellä ja tulevan lähelle venettä, pelästyivät he ja sanoivat:
- Se on aave!

Ja he rupesivat huutamaan pelosta, sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät.
Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille:
- Olkaa turvallisella mielin, minä se olen, älkää peljätkö!
Niin he tahtoivat ottaa hänet veneeseen.
Mutta Pietari vastasi hänelle ja sanoi:
- Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla luoksesi vettä myöten.
Hän sanoi:
- Tule!
Ja Pietari astui ulos veneestä ja käveli veden päällä mennäkseen Jeesuksen luo. Mutta katsellessaan tuulta hän peljästyi, ja kun rupesi vajoamaan, huusi hän sanoen:
- Herra, pelasta minut!

Niin Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle:
- Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?
Ja kun he olivat astuneet veneeseen heidän luoksensa, asettui tuuli.
Niin veneessä olijat kumarsivat häntä ja sanoivat:
- Totisesti sinä olet Jumalan Poika.
Ja he olivat kovasti hämmästyneitä sydämessään, kun he tarttuivat airoihin ja alkoivat jälleen soutaa tyyneksi käyneellä merellä.
Ja he kuiskailivat keskenään ja sanoivat:
- Olivatpa meidän sydämemme paatuneet, kun emme noista leivistäkään päässeet ymmärtämään, että Mestari oli totisesti Jumalan Poika. Mutta tänä yönä ovat sydämemme murtuneet, ja nyt emme enää epäile.
Niin heidän veneensä laski Kapernaumin rantaan. Ja aurinko nousi.

jatkuu ...