KYLVÄJÄ JA HÄNEN SIEMENENSÄ 33

Lasten Paras Ystävä, kirja jatkuu ...

JEESUS KERTOJANA

... JEESUS PUHUI KANSALLE VERTAUKSILLA, JA ILMAN VERTAUSTA HÄN EI PUHUNUT HEILLE MITÄÄN ." 

Eräänä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.
Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui veneeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.
Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi:
- Katso, kylväjä meni kylvämään.
Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen ja linnut tulivat ja söivät ne.
Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.
Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä:
- Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
Ja hän sanoi heille:
- Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Jos kuka kuulee valtakunnan sanan, eikä ymmärrä, niin paholainen heti tulee ja tempaa pois sen sanan, mikä hänen sydämeensä kylvettiin, jottei hän uskoisi ja pelastuisi. Tämä on se, joka kylvettiin ja putosi tien viereen.
- Mikä kallioperälle kylvettiin, on niinikään se, joka kuullessaan sanan heti ottaa sen ilolla vastaan, mutta hänellä ei ole itsessään juurta. Hän kestää ainoastaan jonkun aikaa. Kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti loukkaantuu ja kiusausten keskellä luopuu.
- Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys ja muut himot tukahuttavat sanat ja hän jää hedelmättömäksi.
- Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan  ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.
Ja tapahtui, kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, että hän lähti sieltä.

Ja hän kulki opetuslapsinensa tietä pitkin, joka kulki peltojen läpi, ja kylväjä kylvi parhaillaan siementä peltoonsa. Niin he näkivät tiellä, jota he kävelivät, pudonneita simeniä, ja linnut tulivat ja nokkivat niitä.
Niin he sanoivat toisillensa:
- Juuri noin on meille käynyt monta kertaa, kun olemme kuunnelleet Mestarin opetuksia. Kaikki pahat ajatukset ovat täyttäneet sydämemme, ja me olemme unohtaneet kuulemamme sanan.
Mutta Pietari tunnusti ja sanoi:
- Minun sydämessäni on vain vähän maata, sillä sydämeni on kova kuin kallio. Turhaan ei Mestari nimittänyt minua kallioksi. Minä saatan innostua pian taivasten valtakunnasta, mutta yhtä pian minä väsyn ja masennun.
Mutta Juudas ei puhunut mitään, kun kuljettiin orjantappurain ohi, johon oli pudonnut monta kylväjän siementä. Hän tiesi, että ahneuden himo tukahdutti hänen sydämessään kaikki hyvän siemenen oraat.
Mutta kun he kulkivat hyvän maan ohitse, joka oli pehmeä ja musta, niin he sanoivat toisillensa:
- Jospa meidän sydämemme maa olisi yhtä pehmeä ja musta, kun hyvä Opettajamme kylvää sinne joka päivä taivasten valtakunnan hyvää siementä.

jatkuu ...