MARTAN JA MARIAN VELI 32

Lasten Paras Ysävä kirja, jatkuu ...

Eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan veli, oli sairaana.
Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan:
- Herra, katso se, joka sinulle on rakas, sairastaa.
Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi:
- Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.
Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä oli, vielä kaksi päivää. Mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen:
- Menkäämme taas Juudeaan. Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.
Niin opetuslapset sanoivat hänelle:
- Jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.
Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan, he luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.
Silloin Jeesus sanoi heille suoraan:
- Lasarus on kuollut, ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte, mutta menkäämme hänen tykönsä.
Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.
Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan. Mutta Maria istui kotona.
Ja Martta sanoi Jeesukselle:
- Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.
Jeesus sanoi hänelle:
- Sinun veljesi on nouseva ylös.
Martta sanoi hänelle:
- Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä.
- Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka on kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?
Martta sanoi hänelle:
- Uskon, Herra, minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan.
Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen:
- Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.
Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.
Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.
Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle:
- Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi kuollut.
Kun Jeesus näki hänen itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi ja sanoi:
- Mihin te panitte hänet?
He sanoivat hänelle:
- Herra, tule ja katso.
Ja Jeesus itki.
- Ja hän meni haudalle, ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
Jeesus sanoi:
- Ottakaa kivi pois!
Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle:
- Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää.
Jeesus sanoi hänelle:
- Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi:
- Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minun.
Ja sen sanottuaan hän huusi suurella äänellä:
- Lasarus, tule ulos!

Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina.
Jeesus sanoi heille:
- Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.

Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. 

jatkuu ...