LEPOHETKI

     
             Pidän noin reilun viikon kestävän Lepohetken.

  ''Herra minulla on nyt sinulle aikaa. Rakastan sinua, Jeesus, ja palvon sinua. Tämä on minun kammioaikani kanssasi!''
Herra Sanoi Elialle:

3. "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
4. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä."
5. Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
6. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta. 
1. Kun.17.

... ja niin menen minäkin tuolle purolle, Herrani kanssa lepäämään.

HYVÄ PAIMEN JA LAMPAAT 36

Lasten Paras Ystävä kirja, jatkuu ...

Totisesti minä sanon teille: joka ei käy ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, on varas ja rosvo. Mutta joka käy ovesta sisään, hän on lammasten paimen.
- Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä, ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.
Tämän kuvauksen Jeesus esitti heille, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä se oli, jota hän puhui heille.
Niin Jeesus vielä sanoi heille:
- Totisesti, totisesti minä sanon teille:  minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja rosvoja, mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä. Minä olen ovi, jos joku minun kauttani käy sisään, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisään ja käyvä ulos ja löytävä laidunta.
- Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin.
- Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen panee henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee, ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen ja minä tunnen omani ja omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, ja minä panen henkeni lammasten edestä.
- Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta, niitäkin tulee minun johdattaa, ja he saavat kuulla ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
- Sentähden Isä rakastaa minua, että minä annan henkeni, ottaakseni sen takaisin. Ei kukaan ota sitä minulta, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin, sen käskyn olen saanut Isältäni.
Ja Jeesus käveli pyhäkössä Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle:
- Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se suoraan.
Jeesus vastasi heille:
- Minä olen sanonut teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet. 

Mutta Jeesus puhui opetuslapsilleen ja sanoi heille:
- Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.
- Niin ei myöskään teidän taivaallinen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
Kun opetuslapset kuulivat nämä vertaukset hyvästä paimenesta ja lampaista, täytti heidän sydämensä ilo ja rauha.

.... jatkuu ....

LAUPIAS SAMARIALAINEN 35

Lasten Paras Ystävä, kirja jatkuu ...

Eräänä päivänä Jeesus puhui opetuslapsillensa, jotka olivat palanneet iloisina saarnamatkaltaan, ja sanoi heille:
- Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettuna taivaissa.
Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi:
- Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä, eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi:
- Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä:
- Opettaja, mitä minun pitäisi tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?
Niin hän sanoi hänelle:
- Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?
Hän vastasi ja sanoi:
- Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Hän sanoi hänelle:
- Oikein vastasit, tee se, niin saat elää.
Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle:
- Kuka sitten on minun lähimmäiseni?

Jeesus vastasi ja sanoi:
- Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät kasvoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
Niin vaelsi sattumalta pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin, kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, ja tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi:
- Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.

Kuka näistä kolmesta osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?
Hän sanoi:
- Se, joka osoitti hänelle laupeutta.
Niin Jeesus sanoi hänelle:
- Mene ja tee sinä samoin.
Ja hän lähti, ja mennessänsä hän sanoi itsekseen, kun hän katseli opetuslapsia, jotka iloitsivat siitä, että heidän nimensä oli kirjoitettuna taivaissa:
- Kuinka helppoa onkaan lapsenmielisten ihmisten päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta minulla, joka olen viisas ja ymmärtäväinen ja ajattelen aina itseäni, enkä lähimmäisteni parasta, on monta estettä.
Ja hän meni ja ajatteli vain itseänsä, eikä hän huomannut köyhiä lähimmäisiänsä, jotka kohottivat anoen kätensä hänen puoleensa tien vieressä.
Mutta kun Jeesus kulki sitä tietä, huomasi hän heidät kaikki, ja hän katsoi ja auttoi heitä heidän vaivoissaan, sillä hän rakasti heitä.
Ja opetuslapsetkin opettelivat rakastamaan lähimmäisiään niinkuin itseään.

jatkuu ...