HEVONEN JA AJAJA

Lutherin satuja ja opetuksia

Hevonen ja ajaja

 

Hevosen, vaikka se onkin ajajaansa paljon voimakkaampi ja väkevämpi, on kuitenkin toteltava häntä. Kun näin tapahtuu, kulkevat rattaat tai hevosten vetämät vaunut hyvin. Tällaisessa matkanteossa on ajajalla suurempi vastuu kuin hevosilla, sillä hän tuntee tiet ja tietää matkan päämäärän ja niin päästään onnellisesti perille.

Jos hevoset eivät halua totella ajajaansa, vaan juoksevat mihin mieleen juolahtaa kivien ja kantojen yli, särkyvät vaunut ja valjaat, hevoset loukkaavat itsensä, samoin ajaja ja matkustajat, ja koko matka on pilalla.

Samoin on täällä maailmassa meidän elämässämme. Jos nuoret olisivat vanhoille kuuliaisia ja ottaisivat opiksi annetut neuvot, niin sellaisten nuorten kävisi hyvin ja he menestyisivät. Jos nuoriso taas vain kerskailee omilla voimillaan, ei hillitse itseään ja harkitse tekojaan, niin kaikki menee vikaan ja nurin. Ei tässä maailmassa menestytä, jos pikapäissään hyökkäillään sinne ja tänne ja siinä tohinassa pääkin lyödään seinään. Ei sellainen meno hyvin pääty.

Siellä missä nuoriso olisi viisas ja vanhuus väkevä, siellä ei kyettäisi onnellisuutta edes kullalla punnitsemaan!