RAPU

Lutherin satuja ja opetuksia

Rapu

Rapuhan on vesieläin, mutta kun sen teki kovasti mieli nähdä myös maisia maisemia, niin lähti se kerran kävellä tallustelemaan. Tapasi sitten käärmeen, joka rupesi ravun matkatoveriksi ja niin alkoi tämä varsin omalaatuinen vaellus

Käärme kääntyi ja vääntyi kulkiessaan tuhansiin mutkiin ja kiemurteli sinne sun tänne. Rapu, vaikka se onkin monijalkainen, uupui kokonaan yrittäessään seurata moista mutkittelua. Eiväthän ravun pienet jalat jaksaneet tällaisessa menossa kannattaa sen raskasta ruumista ja suurta selkäkuorta ja siksi toisekseen, eiväthän ravun jalat olleet tarkoitettukaan pitempää maalla tapahtuvaa kulkemista varten.

Kyllä rapu matkanteossa uupui ja oli aivan siihen paikkaan läkähtyä, kun matkakumppanukset vihdoin majoittuivat lepäämään rehevän pensaan juurelle. Käärme vetäytyi heti tapansa mukaisesti kerälle, vaipui uneen ja alkoi kuorsata. Rapu oli niin väsynyt, ettei saanut unta, ja käärmeen hirvittävän kovaääninen kuorsaus vei viimeisetkin unen rippeet. Huomauttaakseen käärmeelle sen valtavasta kuorsauksesta rapu työnsi hiljaa toveriaan kylkeen. Käärme kimposi ylös ja puolustaakseen itseään iski rapua niin voimakkaasti selkäkuoreen, että rikkoi hampaansa ja kaatui kuolleena maahan.

Nyt suoristui myös käärmeen ruumis ja siinä se makasi suorana, äänettömänä ja hiljaa. - Voi, sanoi rapu, jospa olisit ollut koko päivän hyvä, niin minäkin olisin voinut helpommin sinua seurata ja matkamme olisi onnistunut.

Hyvä lukija!

Hyvä naapuri ja hyvä lähimmäinen on suuri Jumalan lahja. Kuinka siunattua olisikaan, jos Jumala antaisi meidän kohdata kaikissa toimissamme, kaikilla matkoillamme ja kaikkialla hyviä ja rehellisiä ihmisiä. Huonojen ja vilpillisten ihmisten kanssa ei tulla kauan toimeen. Vilpillinen ja petollinen ystävä, joka vielä koettaa salata petollisuuttaan, on tuhannen kertaa pahempi kuin avoimesti kiukkuaan osoittava vihollinen.