Joosef rakensi perheellensä Nasaretin kaupunkiin oman kodin, sillä hän oli ammatiltaan rakentaja.
Sinne hän vei lapsensa ja hänen äitinsä ja asui siellä onnellisena, koska Jumalan siunaus lepäsi hänen kodissaan.
Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällään.
Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan.
Kun Jeesus-lapsi oli kaksitoistavuotias, he vaelsivat sinne juhlan tavan mukaan.
Matkaseurueessa oli paljon sukulaisia ja tuttavia. Ja he veisasivat matkalauluja ja kertoivat juhlamuistoja ja Jumalan ihmeitä, joita olivat kokeneet. Ja Jeesuksen isä kuvaili poikaselle temppelirakennuksen ihanuutta.
Kun kolme päivän matkaa oli kuljettu, näkivät he korkealle vuorelle rakennetun Jerusalemin valkean kaupungin ja sen marmorista ja kullasta hohtavan pyhäkön. Tämän ihanan näyn olivat vanhemmat nähnyt jo monta kertaa, mutta poikanen Jeesus ihaili ja ihmetteli sitä, sillä jo vuosikausia hän oli ajatellut Jerusalemia ja sen ihanaa temppeliä.
Jerusalemiin oli saapunut juhlavieraita maan kaikilta puolilta. Vanhemmat tervehtivät tuttujansa ja etsivät käsiinsä sukulaiset, mutta poikanen Jeesus ei viihtynyt hälisevässä ihmisjoukossa, vaan tahtoi viipyä Herran pyhäkössä. Hän palvoi Jumalaa, kun juhlauhri uhrattiin ja riemuitsi sydämessään, kun ensimmäinen viljalyhde pyhitettiin Herralle, ja hän veisasi muitten mukana kiitosvirsiä, joita hänen äitinsä oli hänelle opettanut.
Äidille tämä pääsiäisjuhla oli riemullisempi kuin mikään entinen, kun hän sai poikansa kanssa palvoa yhdessä elävää Jumalaa, joka oli antanut ihmeellisiä tunnusmerkkejä esikoisen syntyessä kaksitoista vuotta sitten. Isä taas näytteli pojallensa niitä yksityiskohtia, koska hän oli rakentaja. Ne olivat ihmeellisiä juhlapäiviä koko perheelle.
Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivämatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta, mutta kun he eivät löytäneet, palasivat Jerusalemiin etsien häntä.
Ja kolmen päivän kuluttua tapahtui, että he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, olivat ihmeissään hänen ymmärryksestänsä ja vastauksistaan.
Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät ja hänen äitinsä sanoi hänelle:
- Poikani, miksi teit meille näin? Katso, isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.
Niin hän sanoi heille:
- Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla niissä, mitkä Isäni ovat.
Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän puhui heille.
Ja hän lähti pois heidän kanssaan.
Niin he saivat ratsastaa aaseillaan takaisin Nasaretiin. Hiljaisuuden vallitessa hänen äitinsä mietti poikansa sanoja ja muisteli Beetlehemin ihmeitä. Mutta poikanen katsoi kirkkain silmin taivasta kohden.
Hän tiesi, että hänen taivaallinen Isänsä asui pyhyydessä ja korkeudessa, mutta myös niiden tykönä, joilla oli särjetty sydän ja nöyrä henki. Sitä nöryyttä hän hiljaa sydämessään rukoili.
Hän tahtoi olla vanhemmillensa alamainen.
Jatkuu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.