Kedon Kukat ja Taivaan Linnut
Galileassa oli pieni orpo poika, josta ei kukaan välittänyt. Usein hän sai itkeä, kun hänellä oli nälkä, ja ihmiset olivat pahoja kerjäläispojalle. Kerran hän tapasi hyviä ihmisiä, kun hän kohtasi Jeesuksen ja hänen opetuslapsensa.
Heitä hän seurasi.
Hän oli mukana, kun Jeesus nousi vuorelle, ja kun tämä oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Ja hän nosti silmänsä ja katsoi opetuslapsiinsa. Köyhän orvonkin hän näki opetuslasten takana. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
- Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat, eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomonkaan kaikessa loistossa ollut niin vaatettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
- Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin ja taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin annetaan teille sen ohessa kaikki tämäkin.
Silloin orpo poika hiipi yksinäiseen paikkaan ja rukoili taivaallista Isää, josta Jeesus oli kertonut.
Niin hänestä tuli Jumalan lapsi ja eräs Jeesuksen ystävä otti hänet omaksi pojakseen. Ja hän sai uudet vaatteet ja sai syödä kylliksi.
jatkuu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.