Ja Jeesus saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin Esaias profeetan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän paikan, jossa oli kirjoitettu:
- Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille, hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangeille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.
Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui, ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat suunnatut häneen. Niin hän rupesi sanomaan heille:
- Tänään on tämä kirjoitus käynyt toteen korvainne kuullen. Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole suosittu kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuuden: monta pitaalista miestä oli Israelissa Elisa profeetan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen.
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.
Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, joka on meren rannalla.
Ja hän meni kohta sapattina synagogaan ja opetti kansaa. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hänen puheensa oli valtavaa - hän opetti heitä niinkuin se, jolla on valta, eikä niinkuin kirjanoppineet.
Mutta kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen he pidättelivät häntä lähtemästä heidän luotaan. Mutta hän sanoi heille:
- Minun tulee muillekkin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten olen lähetetty.
Ja hän meni, kierteli kautta koko Galilean, saarnasi ja opetti heidän synagogissaan ja paransi kaikenlaisia tauteja. Ja hän tuli kotiin.
Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään.
Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa, sillä he sanoivat:
- Hän on suunniltaan.
Hänen vielä puhuessaan kansalle, katso, hänen äitinsä ja veljensä saapuivat hänen luokseen, mutta kun he eivät väkijoukolta päässeet häntä tapaamaan, seisahtuivat ulkopuolelle. Ja kansajoukko istui hänen ympärillään.
Niin joku sanoi hänelle:
- Katso, äitisi ja veljesi seisovat tuolla ulkona, kysyvät sinua ja tahtovat nähdä ja puhutella sinua.
Mutta hän vastasi heille ja sanoi sille, joka ilmoitti sen hänelle:
- Kuka on äitini ja ketkä ovat veljeni?
Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi:
- Katso, äitini ja veljeni!
- Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan. Sillä jokainen, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon, hän on minun veljeni, sisareni ja äitini.
Kaikki, jotka sen puheen kuulivat, ihmettelivät sitä ja olivat iloisia, kun saivat olla Mestarin veljiä ja sisaria.
Mutta Jeesuksen omaiset, jotka eivät halunneet uskoa, lähtivät häpeissään pois.
jatkuu ...
Kapernaumin rauniot ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.