ENSIMMÄISET JOULUVIERAAT 4

ENSIMMÄISET JOULUVIERAAT

(Kirja 📘 osa 4, Lasten paras Ystävä, jatkuu ...)

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa ja heidän kanssaan oli pieni tyttönenkin lampaita paimentamassa.
Koko päivän hän oli ollut paha omalle lampaallensa, ja oli pistänyt sitä terävällä neulalla, niin että lammas juoksi hätääntyneenä sinne tänne.
Silloin isä huomasi, että tyttönen oli paha lampaalle, ja hän kysyi häneltä ankarasti ja sanoi:
- Tyttönen, miksi sinä teet pahaa lampaalle?
Niin hän piilotti neulan viittansa alle ja vastasi ja sanoi isälle:
- En minä tee mitään pahaa.
Silloin isä vihastui ja tarttui hänen käteensä, ja näki neulan ja ymmärsi kaikki.
Ja tyttönen alkoi itkeä, ja isä oli murheellinen ja sanoi:
- Pahoin olet tehnyt lammastasi ja minua vastaan. Istu nyt ja mieti, mitä sinun on tehtävä.
Niin tyttönen meni itkien ja istuutui lammasportin ääreen ja kaivoi maata tikulla. Ja hänen sydämensä oli hyvin murheellinen, koska hänen lampaansa ei tullut, vaikka hän houkutteli sitä luoksensa.
Yöllä ei tyttönen voinut nukkua, sillä Jumalan ääni, jonka hän oli ennenkin kuullut puhuvan, kuiskasi hänen sydämessään:
- Mene ja pyydä anteeksi pahat tekosi!
Vihdoin hän totteli ja hän nousi ja meni hiljaa lammaslaumaan ja hiipi lampaansa luokse. Mutta kun se kuuli hänen askeltensa äänen, nousi se nopeasti ylös ja juoksi pois.
Tyttönen vaipui maahan ja alkoi katkerasti itkeä.

Juuri silloin tapahtui, että keskellä yötä tuli kirkas päivä, ja koko Beetlehemin kedolle paistoi valkeus, joka oli auringon valoa kirkkaampi.

Tyttönen alkoi vavista, ja hän luuli, että Jumalan tuomio kohtasi nyt häntä hänen pahojen tekojensa tähden.
Mutta samassa hän tunsi, kuinka lammas pakeni hänen turviinsa ja painoi turvallisesti päänsä hänen viittansa alle, ja hän tuli lohdutetuksi.
Ja kaikki paimenetkin heräsivät ja seisoivat hämmästyneinä vapisevan laumansa keskellä.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
- Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on syntynyt tänä päivänä Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.

Silloin tyttönen ei enää peljännyt ja lammaskin nosti päänsä vittansa alta ja lepäsi tyytyväisenä hänen vieressään.
Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa:
- Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.
Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
Silloin Jumalan ääni puhui tyttösen sydämessä:
- Hän on Vapahtaja, joka antaa lapsillekkin heidän syntinsä anteeksi.
Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessään.
Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä he olivat kuulleet ja nähneet.
Mutta tyttönen oli muita iloisempi, sillä hän oli saanut pahat tekonsa anteeksi.
Ja lammas piti päätään turvallisesti hänen kädessään.

Tarina jatkuu .......