HEILLÄ EI OLLUT SIJAA MAJATALOSSA
(Kirja 📘 osa 3; Lasten paras Ystävä, jatkuu ...)
Ja niinä päivinä, että keisari Augustukselta lähti käsky, että koko maailma oli verolle pantava. Niin kaikki, jotka olivat Daavidin huonetta ja sukua, matkustivat kaupunkiin, jonka Beetlehem.
Ja majatalo, joka oli pienen tyttösen koti, täyttyi vieraista.
Niin Josefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Betlehemiin, sillä hänkin oli Daavidin sukua, panettamaan itsensä verolle Marian, kihlattunsa kanssa. Ja matkasta väsyneinä he saapuivat tyttösen kotiin, mutta hänen äitinsä määräsi heidät talliin, koska heillä ei ollut sijaa majatalossa.
Sinä iltana tyttönen kysyi äidiltään, miksi hän oli vihainen niille väsyneille vieraille? Niin hänen äitinsä vastasi, että he olivat köyhiä ihmisiä, joille tallikin kelpasi asuttavaksi. Mutta tyttönen oli murheellinen ja sanoi, että he olivat kiltin näköisiä. Silloin äiti jätti hänet ja käski hänen nukkua.
Sinä yönä tyttönen valvoi kauan ja mietti, palelivatko nuo kiltit ihmiset kylmässä tallissa. Nukuttuaan hän heräsi ja näki kirkkaan tähden tallin päällä. Silloin hän ajatteli, että varmaan hyvä Jumala oli pannut tähden lämmittämään heitä, ja hänen tuli hyvä olla ja hän nukkui hymyillen.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen. Ja Beetlehemin tähti loisti lämmittävänä sen seimen yllä, jossa makasi Jeesus lapsi, kaikkien ihmisten Vapahtaja.
Tarina jatkuu myöhemmin ......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.