PALVELIJAT JA HEIDÄN LEIVISKÄNSÄ 40

Lasten Paras Ystävä kirja; jatkuu ...

Ja Jeesus puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia, ja koska he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
Hän sanoi näin:
- Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
Ja hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille:
- Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan:
- Emme tahdo tätä kuninkaaksemme.
Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuaan hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi:
- Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.
Ja hän sanoi hänelle:
- Hyvä on, sinä hyvä palvelija. Koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.
Ja toinen tuli ja sanoi:
- Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.
Niin hän sanoi täällekkin:
- Vallitse sinä viittä kaupunkia.
Vielä tuli yksi ja sanoi:
- Herra, katso tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.
Hän sanoi hänelle:
- Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?
Ja hän sanoi vieressä seisoville:
- Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Niin he sanoivat hänelle:
- Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää.
- Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.
Ja tämän sanottuaan Jeesus kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
Mutta hänen opetuslapsensa tutkiskelivat keskenänsä, mitä tämä vertaus mahtoi merkitä.
Niin he sanoivat toisillensa:
- Meidän Herramme on varmaan tuo jalosukuinen mies, josta tulee kuningas.
Ja heidän sydämensä täytti pelko, sillä vertauksen mukaan kuningas oli oleva ankara mies, joka otti, mitä ei ollut talteen pannut ja leikkasi, mitä ei ollut kylvänyt, ja joka tuhosi vastustajansa ankaralla kädellä.
Niin he keskustelivat siitä, mikä mahtoi olla se leiviskä, jonka hän aikoi jokaiselle opetuslapsellensa jättää, jotta he sillä asioitsisivat kuninkaan ollessa kaukaisessa maassa.
Niin he sanoivat toisillensa:
- Meidän leiviskämme on varmaankin se pelastus, jonka hän on meille valmistanut. Sitä me emme saa kätkeä sydämeemme, vaan meidän on rohkeasti tunnustettava kaikille ihmisille, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, jotta kaikki ihmiset uskoisivat häneen.
Niin Johannes sanoi:
- Muistattehan, kuinka Jeesus kerran sanoi meille: joka ei tunnusta minua ihmisten edessä, häntä en minäkään tunnusta Isäni edessä ja enkelien edessä taivaissa. Jos me kätkemme sydämeemme saamamme pelastuksen ja häpeämme sitä ihmisten edessä, niin se otetaan meiltä pois. 

jatkuu ...